Kumma kuinka sitä on niin tottunut kaikkeen hyörinään ja pyörinään ympärillään. Aina sitä manaa kun koko ajan hässäkkää ja kun kaikki asiat jää puolitiehen kun koko ajan saa olla juoksemassa milloin mitäkin tekemässä varsinaisen aloitetun homman välissä....
Ja nyt....
AIVAN HILJAISTA....
koiratkin lötköttävät rauhallisina ja nykyään niin usein ja kovaan ääneen mouruava kissa vanhuskin joka yleensä hiljaisena hetkenä tessuttelee esiin vonkumaan, on jossain piilossa. Kumma kuinka sitä tällaisena hetkenä kun voisi rauhassa tehdä kaikkea ei siltä oudolta hiljaisuudelta osaakaan enää oikein alkaa tekemään mitään. Tuntuu että jos sitä alkaa puuhaamaan niin sitä häväisee sen rauhan ja hiljaisuuden hetken.
Sitä voisi vain määräämättömän pitkän hetken istua hiljaisuudessa ja katsella kuinka tuuli heiluttaa ulkona lempeästi puiden oksia.
Mutta pakko se on vain ottaa ja alkaa tekemään, että pääsisi joskus takaisin normaali rytmiin, tämän aamun asti puurtamisen ja parin hassun tunnin nukkumisen sijaan joka muuton takia on ollut että saisi kaikki tavarat paikoilleen muutaman kuukauden sisään parin vuoden sijasta.
Mutta vielä ennen sitä.... nautin tästä niin kovin harvoin tarjolla olevasta rauhasta vielä ihan pienen hetken...
Tämä oli vielä pakko laittaa ennen kuin sinkoudun puuhiin...
Eilen illalla löysin tuosta samasta kappaleesta tehdyn video version... tämä oli jotain niin täydellisyyttä hipovaa omalla tavallaan... hymyilin yhtä kesto hymyä loppu illan tämän nähtyäni. =) (loppupuolella oleva hämähäkki kuva oli jotenkin niin minua... tarkoitus hyvä mutta lopputulos... noh miten sen sanoisi... katsokaa itse.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti