Yks tulee toinen menee...
Elämä pistää taas "parastaan"...
Kauan pitänyt päivittää ja asioita olisi taas paljon... mutta elämä heittelee ja toistaiseksi tilanne on se että nyt ei kauheasti vain jaksa...
Päivät menee vilisten ja asioita yrittäessä saattaa järjestykseen.
Vuosia uhkailtu ja viimein lopulta toteutettu uhkaus...
No odotettuhan sitä oli... niin kamalaa kun se ehkä onkin sanoa.
Mutta tosiasiat on tosiasioita ja niitä ei käy kieltäminen.
Ihmistä ei voi väkisin pelastaa ja lopulta on vain todettava että omaelämä on pidettävä kasassa ja voimat eivät vain riitä kaikkeen... syyllisyyttä en tunne... enkä oikeastaan suruakaan...
Tietynlainen helpotus mutta samalla myös henkinen romahdus... asioita jäi selvitettäväksi enemmän kuin tarpeeksi...
Blogini ehkä tästä joskus vielä nousee elämään... nyt ei jaksa...
Ystävät ovat korvaamaton voimavara... kiitos siitä kaikille ystävilleni jotka jaksavat olla kuulevina korvina. Olette kaikki mielessäni ja arvostan teitä entistä enemmän.
Liian harvoin se tulee sanottua ääneen...
Lapset antavat voimia vaikka myös niitä ottavat...
Kesälle suunnitellut kekkerit siirettiin odottamaan parempaa aikaa...
Tuon biisin sanoja sietäisi miettiä useamminkin...
Ja todellakin muistaa se että ei odoteta sitä parempaa aikaa koska se usein kuitenkin on juuri tässä...
