26.1.2010

Olipa kerran

niin kaikki sadut alkavat...
tai no eivät kait enää...


Mutta mitäs sitten jos ei ollutkaan...
tai oli useamman kerran eikä vain kerran...


Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti...
elivät varmasti juu...
mutta no...
onnellisia olkoot ne jotka sen onnellisena loppuun asti...
siis loppu voi olla onnellinen ja kokonaisuuskin lopulta taaksepäin katsoen mutta...
miten on sen kaiken välissä olevan laita...


vai voihan tietysti olla että elämä ehti loppuunsa
ennen kuin elämässä ehti vastaan muuta kuin onnea tarinan tapahtumien jälkeen...


mutta kaikki tarinat aikanaan kyllä päättyvät että
Sen pituinen se.


Se... ja sen pituinen...
hmm... minkä pituinen on jokin kun se on sen pituinen?









Esimerkiksi näitä pohtien voi päivänsä kuluttaa tekemättä mitään järkevää...
Ja sitten sättiä itseään jälkeenpäin siitä...


Minä pohdin ihan liikaa asioita ja aiheutan itselleni sitä kautta turhaa murhetta. 
Ja pohdin sitä sitten sättien itseäni kun aivan turhaan kannan murheita turhasta, 
ja mietin joutavuuksia. 




Mutta joskus sitä oikeasti miettii kaikkia tarinoita ympärillä...
Onko mikään ihme että tyytymättömyys valtaa alaa keskuudessamme
kun joka paikka pursuaa kermaan kuorrutettuja stooreja.
Missä ovat sadut jotka eivät lopu happily ever after...
Muistanko väärin että sellaisia on joskus ollut?


Ja toisaalta taas media riepottaa ja retostelee kaikella niin että hirvittää. 
Kaataen niskaamme turhia pelkoja..
Ja samaan aikaan vieraannumme luonnosta ja kaikesta normaalista sosiaalisesta elämästä sen takia.


Rummutettiin sikainfluenssaa kuinka kauhea tauti on tulossa.
luotiin massa hysteriaa... peloteltiin pandemiaa...
Noh tartunta taudit tuppaavat tarttumaan ja leviämään.
Minkäs sille teet.
Ja totuushan oli taas se että nasulunssa ollut tavallista kausilunssaa pahempi
taisi olla peräti päin vastoin.
Mutta siitä ei puhuta... koska kausiflunssa on jo vanha juttu.


Ja luonnosta vieraantumisesta...


Orava RAATELI äidin...
*huokaa syvään*


orava rassu pääsi hengestään... 
ja miksi...
siksi että se oli eksynyt väärään aikaan väärään paikkaan...
ja todennäköisesti koki olonsa uhatuksi 
ja pakoonpääsyn suhteen heikoksi...
kyllä meistä jokainen kokisi selkä seinää vasten hyökkäyksen parhaaksi puolustukseksi...
eipä siinä paljon vaihtoehtojakaan jää.


Niin ja mikä olikaan se oravan suorittama RAATELU sitten...
Noh naarmu poskessa.... tahi sanotaan nyt että haava...
*huokailee lisää*


Että siis tosiasioita kerrataksemme...
Aikuinen ihminen keskimääräisesti kuitenkin yli 150cm pitkä ja elopaino
noin 50-100kg väliin


orava....


Tarvitseeko tähän muuta enää sanoa...

13.1.2010