Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä....

Aina sama juttu... kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä.  Että ketuttaa ja raskaasti!

Mutta jotain hyvääkin... eilen maailmaan tupsahti 3 pienen pientä valkoista nyyttiä. suloisia säälyjä rääpäleitä. Onnea heistä onnellisille ihmisilleen! 

Kyllä taas totesin tuota edellä mainittua ihmettä käydessä todistamaan että kyllä tuo pieni prinsessani on sitten suloinen ja niin kiltti ja kultainen, vaikka tuppaakin olemaan vain äidin kulta. Niin kauniisti oli taas koko reissun, ilman pienintäkään kitinää, että kyllä haittaakaan vaikka kovin äidin perään onkin. 

Lienee tuohonkin syynä että on tottunut jo pienen melkein 6kk ikänsä aikana reissaamaan mukanani paljon. Vielä kun pysyisi yhtä kultaisena isoksi asti...  juu  toiveajattelua tiedät mutta saahan sitä toivoa.... Joskus saattavat vahingossa toteutuakin ;)

Tämä iski kuin metri halko heti ensi kuulemalta. Nosti pintaan muistoja ja herätti haaveiluun... Sai yht aikaa surullisen, onnellisen, tosi haikean ja positiivisen uhmakkaan olon... 

Täytyypä metsästää tuo levy seuraavalla kauppareissulla...