19.10.2008

Oli ja meni...

syysloma ja viikonloppu.

Loma viikko sinällään ei taas juurikaan normaalista arjesta eronnut paitsi siinä että lapset olivat kotosalla. Pahiksella kun ei mitään lomaa ja minullakin hommia kolmelle illalle niin ei siinä sitten pahemmin tarvinnut mitään erityistä ohjelmaa ja menoa suunnitella.

Sen verran kyllä lasten kanssa tehtiin että käytiin tiistaina kun ei minulla ollut mitään pakottavaa niin retkeiltiin someron kautta turkuun ja takaisin. Ensin käytiin somerolla katsastamassa niin niin suloisia pieniä hasa lapso (eli siis lhasa apso =D ) lapsia. Voi että voivat olla somia! Ja kun vielä vaan sulostuvat kun pörröistyvät. 

Somerolta sitten tosiaan otettiin poppoota lisää mukaan ja suunta kohti turkua raision ikean kautta. Ensin kaikille kuvun täytteeksi lihapullia ja sitten shoppailemaan! Taas oli vaikka mitä kivaa mutta harmiksi rahapäivä oli vasta seuraavana päivänä joten suurempia ostoksia en tehnyt. Mutta veronpalautuksia odotellessa! =D No en nyt tosiasiassa mitään suurta muutenkaan olisi ostanut mutta muutama juttu täytyy kyllä ajella hakemaan.  
Mutta ei me sieltä aivan tyhjin käsin sentis pois tultu sentään. Mukaan tarttui...

POTTA!
Kauniin vaalean punainen pieni potta pikku neidille. =)
Eihän tuo meidän neiti sitä vielä käytä mutta onpahan valmiina kun aika koittaa. Ajatuksena olis kyllä hommata vielä toinenkin potta, sellainen tuoli mallinen. Juu tiedän tiedän eihän sitä yksi peppu kahta pottaa kerralla tarvitse... mutta kun minä haluan. =D
Ja on sille ihan oikeasti minulla ajatuskin kun totesin jo poikien ollessa pieniä että kun on kaksi pottaa niin helpommin ehtii tarpeen tullen ajoissa perille asti. Se yksi ainoa potta kun tuntui aina olevan juuri siellä kauimmaisessa nurkassa missä vain olla saattoi, ja hätä usein ehti ennen pottaa.

Ja muuten harvinainen kauppa tuo ikea... pojatkin tahtovat sinne uudelleen! Syynä siihen SMÅLAND =D esittely kerroksen kiersivät mukana mutta keräily osan viettivät iloisesti leikkimässä siellä. Ja kun pois lähtiessä erittäin mukava hoitaja tyttö vielä antoi mukaan sellaiset kortit joihin saa leiman joka leikki käynnistä ja yllätyksen viidennestä leimasta olivat pojat sitä mieltä että tullaanhan heti huomenna uudelleen! =D

No ikeasta selvittyä suunta oli siis turun puolelle ja siellä meitä odotti kolme erittäin suloista maltankoiran pentua! Ei voi sanoa muuta kuin voi ei! Suloisuutta päivä pullollaan! =D

No sieltä suunnattiinkin sitten kotiin myöhällä ja oli harvinaisen rauhallinen automatka pituuteensa nähden kun kaikki kolme nukkuivat. =) 

Muuten viikko vierähtikin sitten arkisemmin. 
Ylläri säpinää ja kotihommia...

Ja perjantaina oli taas vaihteeksi vuorossa koiran pesua ylläri ylläri. =D Mummu-koira oli vuorossa ja suuntana lauantaina hämeenlinnan ryhmänäyttely. Helmi koira jäi tällä kertaa harmikseen kotiin... kovin oli kyllä aamulla sitä mieltä että hän tulee kanssa (kamalaa kidutusta nuo koiranäyttelyt =D ). Aamulla ajoissa sitten lähdettiin eikä ollut turha reissu, että hyvä että tuli tehtyä. 
Ensin rotukehässä mummu oli paras narttu4 ja rop-veteraani. Ja koko päivän odottelu sai sitten palkintonsa kun mummu pisteli parastaan kauneinta veteraania valittaessa. Ja kyllä se parasta olikin...

MUMMU BIS-VETERAANI! =D 
Ja mitäs se minä... itkeä tillitin siellä kehän laidalla katsellessa kun meidän mummu on hieno! Erittäin isot kiitokset Sinille esittämisestä ja koko mummusta ylipäätään! =) Ja siitä että jaksanut meidän ylä ja alamäet ja kaikki muut.

Loistvasta tuloksesta oli palkkana Helmi koiralle pesu kun kotiuduimme (minkä palkkio ominaisuuksista helmi kyllä taitaa olla kanssani toista mieltä =D ) ja päivän päätteeksi gurmee ruoka. Itseä kyllä ellotti sekä ruoan haju että ulkonäkö mutta koirille maittoi niin että ei ole meillä monesti tyhjentyneet kupit yhtä hätäiseen! Ja kyllä olikin koirat sen jälkeen hyvin syöneen näköisiä =D mutta saaat ollakin sen kerran kun kupit tuhistaan tyhjäksi alle 10minuutin! =D

Sunnuntai sitten onkin vähän mennyt hukkaan. Otti näyttelyn jännitys veronsa ja taas särki päätä melkein iltaan asti... ei ole helppoa kun ihminen reagoi päällään joka asiaan... niin paljon kuin näyttelyissä tykkään käydä ei pää siitä pidä seuraavana päivänä migreenin kourissa. Kun sitä joskus oppi olemaan jännittämättä... aikuinen ihminen =D 

Mutta lisää taas kunhan keritää (siis ehditään... vaikka pahiksen kuontalokin täytyisi kyllä keriä. sen verran pitkäksi on taas karvoitus ehättänyt kun parturi on ollut saamaton ja mukamas kiireinen =D ). johan sitä tässä tuli taas koko viikon edestä. 
Täytyisi ensi viikon aikana valokuvia tonkia... samalla voi tännekin eksyä jokunen... Ja se miksi kuvia tonkia nyt täytyy... Sen kerron sitten aikanaan... ;) 

8.10.2008

Jestas!

Ihanaa tämä tietotekniikka! Nyt jo ties kuinka monen päivän yrittämisen tuloksena vihdoin pääsin tännekin kirjautumaan... ei ei millään ole päässyt! En käsitä missä vika (syrjiiköhän palvelin mac-käyttäjää) Nytkin tätä naputellessa automaattisesti yrittää tallentaa ja huutaa kokoajan että "Osoitteeseen... ei saada yhteyttä tallentaminen ja julkaiseminen saattaa epäonnistua. Että saa nähdä jää tämäkin johonkin bittiavaruuteen keikkumaan. 
NIIIIN ÄRRRRRSYTTÄVÄÄ!!!!

On tämä elämä kans yhtä oravan pyörää. Joku kumma paha karma väijyilee nurkkien takana kokoajan. Niin onesti miettinyt että koskaan auttais huokaista ja olla että kaikki kunnossa kun johan taas napsahtaa kun sen ajatuksen päähän päästää. 
Noh kyllä se tästä taas... eteenpäin! Sano mummokin lumessa. =) Eipä se murehtimalla elämä parane. 

Täytyisi kuviakin taas siirrellä ja käsitellä. Ja teettää ihan oikeiksi paperi kuviksikin. Olisi noita tuossa aika moinen läjä teetettävänä kun pariin vuoteen oo saanut aikaiseks teettää. Olevinaan vaan niin vaikeaa ja nyt kun kuvia kahdella koneella niin täytyisi seuloa ensin toiselta teetettävät ja siirtää toiselle että saa kaikki samaan tilaukseen. Eihän tuo oikeasti homma eikä mikään mutta kun on saamaton. 

Ai mutta aivan meinasi unohtua tätä bittimaailmaa manatessa...

Minun pienen pieni pikku neitini KONTTAA! =) Saa vain nähdä näyttää siltä että kauan meillä ei kontata kun neiti on alkanut nousemaan tukia vasten seisomaan aina kun mahdollista. Eli minulla on päivän hommissa mukana virallinen puntissa roikkuja. =D

Juurihan vasta hän oli näin pieni ja pienimmätkin vaatteet olivat liian isoja. Niin se menee aika ja nopsaan ne vaan kehittyy ja kasvaa. =)