Karvainen matto...

Se roikkuu meidän terassin kaiteella. Se on siis takapihan oven välikössä ollut matto joka sai häädön ja odottaa pesua. Sen piti vain hetki viivähtää kaiteella mutta on nyt roikkunut siinä jo noin viikon.... ja miksikö... No koska koiramme ovat kotona yksin ollessaan ja öisin tuolla välikössä ja matto on siis aivan koiran karvoissa. Ja tuo aivan karvainen matto on nyt pihapiirin pikkulintujen suosiossa. Kilvan hakevat siitä pesäänsä pehmikkeitä ja niitä on mukava seurailla kuinka tohkeissaan touhuilevat siinä karvojen parissa :D En siis ole raaskinut viedä niiltä sitä iloa ja pesäainesta.  Ja pikkuneiti M:kin monesti on jämähtänyt ikkunaan hiljaa katselemaan lintujen touhuja. :)

Muitakin luonnon eläimiä olemme saaneet pihaan vieraisille. Jänis vai lienikö rusakko piipahti tässä yhtenä päivänä ja sitä poikien kanssa riemulla seurasimme ikkunasta. 

Oravia piipahtelee pihapuussa satunnaisesti ja välillä ne tulla tupsahtavat iha ikkunalle meitä töllistelemään :D

Pihaa on siivoiltu talvenjäljiltä ja hyvällä mallilla jo onkin... vaikkakin vielä on paljon puuhaa tehtävänäkin.  Ja nurmikko alkaa hiljaksiin vihertää sieltä täältä ja kukkapenkeistä pukkaa esiin jos jonkinlaista alkua... Niitä olen mielenkiinnolla seuraillut... Kuvia ajattelin ottaa mutta en vielä saanut aikaiseksi muilta puuhilta.  Yritän niitä ottaa ja lisäillä tänne iloksenne.

Olohuoneen ikkunan alla olevassa kukkapenkissä alkavat sinivuokot kukkimaan ja etupihalla on jotain mitä luulin krookuksiksi mutta en nyt ole sitten enää yhtään varma mitä ovat. 

Voi mitä ihmettä tässä kirjoittaessa tapahtuikaan! Pikkuneiti M otti ja keräsi levittämänsä legot ihan itse ja oma-aloitteisesti takaisin laatikkoon! :D Todennäköisesti kohta taas levittää ne uudelleen mutta ihana siisi tyttölapsi! Ei olla turhaan niitä joka välissä koko porukalla kerätty vuorotellen. :D

Neidin hiukset ovat kovan odotuksen jälkeen kasvaneet siihen mittaan että niihin saadaan pienet saparot tai poninhäntä. Neidillä kun syntyessään kauheasti hiuksia päässä ollut toisin kuin pojilla ja kätilölle noppana tokasin taas ensimäisenä asiana tytön nähtyäni jotta "no ja sillä ei sitten ole tukkaa!" :D Mitä lie kätilö ajatellut kommentistani en tiedä :D mutta se oli ensimmäinen ja ainoa asia väsyneessä mielessäni sillä hetkellä. Ja kun pojilla oli molemmilla aivan ihanat hiukset jo syntyessään ja sitten kun tulee tyttö niin ei... Minkäs teet niin se menee :D Ja nekin haivenet mitä oli (sijaitsivat siis pääosin niskan takaraivon ja ohimoiden kohdalla mistä neitiä sitten kaikella rakkaudella puhuteltiinkin pienenä kaskilahti tukaksi XD Ja siis kaikella kunnioituksella myös Kaskilahden Ristoa kohtaan, aivan mahtava näyttelijä! ) lähtivät/kuluivat suurimmaksi osaksi pois ennen kuin uutta saatiin tilalle. 

Mitäköhän muuta meillä on taas ehtinyt tapahtumaankaan... paljon ja kaikkea sitten viimeisimmän päivityksen :D

Vihdoin ja viimein sain tauluja seinään... Ihanat Ikean leijonat (älkää kysykö miksi mutta minä vaan tykkään niistä niin kovin :) valtasivat paikan "ruokailutilasta" ja susihukkaset pesiytyivät olohuoneeseen pianon yläpuolelle.

Kauniin tasapainon muodostavat valkoinen piano ja tumma taulu :)

Olohuoneen sohvaseinä vielä huokuu tyhjyttään... jotain pitäisi siihen keksiä... mitään sopivaa vain ei valmiiksi ollut olemassa meillä. Leijonat siihen ensin meinasivat kunnes totesivat tuon ruokailutilan paremmaksi. 

Jokin pitkän mallinen suht iso taulu siihen sopisi...

Tai sitten koostan siihen kauan mielessä ja haaveissa olleen kuvakollaasin lapsista... kauan olen sitä mielessäni suunnitellut mutta vielä en aikaiseksi toteuttaa. Josko nyt sitten vaikka viimein :)

Päivän puuhalistalla olisi tänään siivousta ja paikkojen järjestämistä, ruuanlaittoa ja illaksi töihin. Pääsenkin nyt pariksi päiväksi viherin puolelle... saas nähdä kuinka ämmän käy :D kun ihan vieraalla maalla.

Kaunista...

Tässä on vain niin sitä jotain... 

 

Hypistelyä ja siivousta...

Tänään oli vuorossa perus siivousta kera imurin ja mopin. Kyllä sitä sotkua tällä porukalla kertyy kiitettävästi ihan parissa päivässä jos ei mitään tee. Normaalisti imuroin vähintään joka toinen päivä mutta nyt oli viimeisestä vierähtänyt melkein viikko kun flunssa vei voimia. Mutta nyt on hyvä mieli kun on taas puhdasta. Vielä pitäisi ottaa ja järjestää tavaroita paikoilleen.  Sen tekeminen kun jäi kun otin pitkään jo suunnittelemani projektin työn alle ja setvin pikkuneiti M:n vaatteita.  

Setvin pienet vaatteet kaapistaan pois ja järjestin jäljelle jääneet uudelleen. Ja kyllä niitä pieniä taas olikin! Täytenä pursuilevan äitiyspakkauslaatikollisen verran. Aiemmin jo ystävän pienelle pojalle annoin kaikki neutraalit vaatteet joten jäljellä olevat ovat kaikki enemmän tai vähemmän vaalean punaisia tai muuten vain tyttömäisiä. Tällä haavaa kun ei lähipiiriin ole pientä tyttöä syntynyt niin joutunevat odottamaan omaa kotiaan varaston puolelle. 

Vielä täytyisi käydä läpi odottamassa olevat vaatteet ja ottaa sopivan kokoiset käyttöön ja järjestää vielä neidille liian isot koottain laatikoihin odottamaan. Nyt kun ovat epämääräisenä laatikko/pussi kokoelmana odottaneet makuuhuneessa inspiraationi heräämistä. 

Pääsiäinenkin olisi taas... meillä se ei juuri kodissa näy. Ei sillä ettäkö emme sitä viettäisi. En vain ole jaksanut tänä vuonna sen eteen puuhastella. Lienen muutenkin vähän huono näissä juhlien vietoissa. Mutta tärkeintä lienee kuitenkin pääsiäisen sanoma ja mieli jolla sitä vietetään. :)

Pikkuneiti M on taas oppinut uusia juttuja.  Tänään kiipesi olohuoneen sohvapöydälle ja oli hyvin onnellinen saavutuksestaan! :) Komenna nyt siinä sitten toista kun leveästi hymyilee koko naamalla onnellisena osaamisestaan.  En pystynyt :D 

Sohväpyödän lisäksi neiti kiipeää nyt olohuoneen ikkunalaudalle seisomaan ja katselemaan ulos. Ja ikkunat ovat sen näköiset! :D 

Mutta hetken vain on pieni ja puuhailee joten saa puuhailla. :)

Neidin kanssa olen huomannut oman katsanto kannan muuttuneen. Voi kun poikien ollessa pieniä olisi osannut olla yhtä rento. Turha stressaminen on jäänyt pois. Noh ikä ja tekeminen opettaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Nykyään teenkin asiat pitkälti fiiliksellä ja niinku hyvältä tuntuu. Toki on asioita joita on pakko tehdä halusi tai ei. Mutta pääsääntöisesti kaikki muu niiden ulko puolelta tapahtuu mielen mukaan. Oma jaksaminen on sitä kautta parantunut paljon ja mieliala myös. 

Jos en tänään jaksa siivota en ota siitä stressiä vaan teen sen huomenna. Ja kumma kyllä siivottua yms. tulee silti hyvin tehtyä. Oikeastaan paremmin kuin ennen ja lisäksi positiivisemmalla mielellä. :) 

Lisäksi jaksan nykyään tehdä taas paljon asioita joita en pitkään aikaan tehnyt. 

Kun totesin että jos tänään haluan vaikka leipoa niin leivon vaikka pitäisi siivota. Siivoan sitten seuraavana päivänä. Se sekamelska ja sotku kun kumma kyllä ei mihinkään katoa vaan odottaa kiltisti seuraavaa päivää. Ja päivän lykkäyksellä ei käsistäkään karkaa. :)

Meillä kun kuitenkin siivotaan useamman kerran viikossa.

Mutta hyvää, rentoa ja stressitöntä pääsiäistä kaikille! 

Nauttikaa pääsiäis herkuista ja vapaapäivistä!

=)

Itku potku raivarit...

Niin taidetaan olla samiksia pikkuneiti M:n kanssa. Kiltti edelleen kuin mikä mutta löysipä neiti taannoin oman tahtonsa. Ja se tahto onkin sitten oikein isolla T:llä!

Kun neiti päättää tahtoo ja haluaa niin hän sitten myös päättää tahtoo ja haluaa! 

Pois alta risut ja männynkävyt ja kaikki muukin edessä ja läsnä oleva silloin! 

Ja mitäkö hän sitten tahtoi... 

Tahtoi jotakin mitä en osannut antaa... neidin mielestä ainakaan :D 

Tahtoi syliin, ei tahtonut syliin, tahtoi lattialle ei tahtonutkaan. Tahtoi keksin, vaan eipäs sitten kuitenkaan tahtonutkaan.

Kaikkeni yritin vaan ei kelvannut, vaippakin vaihdettiin mutta ei auttanut... Neiti tahtoi raivota!

Ja no minkäs siinä teet... totesin että siinähän sitten raivoat, ja istutin neidin säkkituoliin. Ja no sehän "riemastutti" entisestään. No siinä neiti itki, potki ja raivosi. Milloin istuallaan milloin selällään... kellottanut en mutta varmasti ainakin 20minuuttia. 

Ja sitten kuin joku olisi kääntänyt vivusta... neiti lopetti. :)

Lakkasi itkun, potkun ja raivon, nousi ylös jutteli äiti äiti tätä... alkoi leikkimään. :D 

Totesin jotta se lieni jokin systeemiinsä keräytynyt joka vain piti purkaa ulos. Ja kun se tuli tehtyä oli kaikki taas vallan mainiosti. 

Ja niin mitenkä niin samiksia... no lienen itsekin samanlainen... ainakin Pahis sanoo :D 

Ja no myöntänen sen itsekin... en ole herkkä suuttumaan, mieleni kyllä pahoitan mutta senkin usein pidän ihan omana tietonani. Mutta sitten kun suututtaa,  suututtaa kunnolla! Ja puretaan sen kaiken edestä. :) 

Ja itsellä ollut nyt pari päivää sellainen olo että jos voisi niin voisi itsekin vetää oikein kunnon itku potku raivarit... helpottais kummasti oloa. Noh en ole vetänyt vaan yrittänyt käyttäytyä normaalisti ja rauhallisesti välillä paremmin ja välillä huonommin siinä onnistuen. 

Mitään varsinaista yksittäistä syytä minulla ei oloon ole. Vain kaikkia pieniä juttuja jotka sitten kasautuivat "säiliön" täydeltä ja kun tila loppuu alkaa vuotaa yli. 

Menee taas ohi tiedän mutta aikansa kestäessään niin rasittavaa.

Kun vain voisikin itsekin oikein huolella raivota kaiken pois... mutta un eihän sitä nyt syyttä suotta voi alkaa kenellekään rähjäämään. Ja yksin rähjäyksessä ei ole mitään mieltä, se ei vain helpota. Kummallista mutta helpottaakseen itkupotkuraivari vaatii yleisön :D 

Kuvia en valitettavasti raivoavasta neidistä saanut kun kameran akut ovat tyhjät ja olen taas laittanut laturin hyvään talteen... juu-u tosi hyvässä tallessa on taas... ei tarvi käyttääkään XD

Täytyy laittaa Pahis asialle etsimään kun itse olen jo muutaman päivän haeskellut ilman tulosta. Se on kuma juttu että Pahis aina löytää kaikki "hyvään talteen" laittamani tavarat jota itse en löydä. Joskin sama toimii myös toisin päin. 

Mikä siinä onkin ettei voi niitä omia tavaroitaan löytää. 

 Pikku neiti nykyään myös tahtoo syödä IHAN ITSE! Ei saa auttaa! Ei edes koskea hänen lusikkaansa! Eikä ottaa toista lusikkaa jollai syöttäisi samalla kun hän itse yrittää.

Ei, ei saa! 

Alkaa sen päiväinen huuto jos näin menet tekemään. Noh tulos on se että neiti syö siis itse... 

Ja on sitten koko tyttö yltäpäältä ruuassa! 

Kun juu lusikkaa käytetään... 

sillä koputetaan pöytään rytmiä samalla kun toisella kädellä pistellään ruokaa suuhun. :P

Noh tärkeintä kuitenkin että neiti syö. Meni se ruoka sitten kuinka hyvänä sinne suuhun. :)

Ja no niin mitä sitten tulikin sanottua... samalla kun tätä kirjoittelin pyysin Pahista katsomaan josko löytäisi sen laturin... ja niinhän se taas kävi! Hän käveli makkarista avasi senkin laatikon ja TADAA! Nyt saadaan akut lataamaan ja taas kamera toimintaan. Kun ei edes otettuja kuvia ole saanut siirrettyä kameralta koneelle. 

Josko nyt saisin ne koneelle ja aikaiseksi muokattua niin saisin taas tännekin laitettua... kun aivaan suoraan kamera kokoisina eivät oikein ole mukavia sivulle laitettavia. Isoja kun ovat niin latautuminen kestää ja kestää ja kestää... täytyy siis pienentää ennen julkaisua. Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada valmista aikaan :)

Nyt aloitan valmistautumisen viikon ainokaiseen työvuoroon jos saisi tsempattua itsensä häiriköimään kaikki osastolle "eksyvät" asiakkaat tarjoamalla heille apuani. XD