sitä on blogini viettänyt nyt tovin. Kun en vain ole jaksanut. Mutta nyt kevät saapuu lisääntyvän valon kera ja luonto heräilee hiljalleen eloon. Josko tämä bloginikin taas :)
Paljon paljon on tapahtunut... mukavaa ja vähemmän mukavaa... sitähän tämä elämä on... ainaista ylä- ja alamäkeä.
pikku neiti M vietti 1v kekkereitä ja on kovasti kasvanut. Vaikka edelleen on pikkuruinen. :) Kovasti touhukas mutta silti vieläkin kovin kiltti ja kultainen.
Pojat kasvavat silmissä ja äidin K-mies kultakin on löytänyt oman tahdon ja oppinut mielenosoituksen. :) M-mies on edelleen äiskän rakas kapinallinen ja aiheuttaa huolta murhetta ja päänvaivaa äidille ja isälle. Mutta noh... viisaammat sanoneet että jos lapset ovat pieniä kovia kapinoimaan on murrosikä helpompi... toivossa on hyvä elää sano lapamato (kuten oma äitini tapaa sanoa ) :)
Ja pahis mies on pahis aina ja ikuisesti :) Mihin se koira karvoistaan pääsis... mutta on se oppinut uusia temppuja :D
Kissa vanhus on edelleen voimissaan. Päivänsä kuluttaa suurimmilta osin nukkuen. :) Ja minä useaan kertaan päivässä uneansa vartioin ja varmistan että vielä on hengissä ja hengittää.
Koirat alkavat olla turkeissaan taas kunnolla, ja uutta näyttely vuotta käynnisteltiin tammikuussa kajaanissa. Mukana oli hempukka, mummu sai jäädä kotiin sillä kertaa. Kotiin tuomiset olivat siltä reissulta erittäin mukavat... uusi suomen muotovalio :)
Isot kiitokset kasvattajanaapurintädille ja nannalle! Oli varsin mukava ja terapeuttinen reissu :) Tästä on hyvä jatkaa.
Saimme Helmin kauniin pentusen viikoksi kylään opettelemaan näyttely juttuja... ei ole omena kauas puusta pudonnut... niin on kovin samanlainen kuin emänsä :D
Kovin oppivainen ja iloinen hännän heiluttaja. :)
Nyt suunnitellaan kesää ja kekkereitä... niistä sitten juttua lisää aikanaan...
