Hitaasti...

käynnistyy tämä päivä.

Mieli on levoton ja mikään ei kiinnosta.

Joulu on tulossa mutta mieli ei siihen aina toistaiseksi tahdo herätä.

Liikaa selvittämättömiä asioita painamassa mieltä.

Eikä uskallusta luottaa ja antaa mielen rentoutua.

Pieni pakkanen pihalla ja aurinko edes hieman piristävät mieltä.

Musiikkia kuunnelle on aamupäivä vietetty.

Ja samalla linjalla jatketaan.

Joskin yrityksenä puuhastella sen tahdissa.

Ehkä se joulumielikin voisi alkaa löytymään

kun vain laittaisi kotia kuntoon sitä varten.

Pesisi ikkunat ja vaihtaisi verhot

(verhoja en voi vaihtaa ilman ikkunoiden pesua)

Imurointi ja lattioiden pesu.

Ylimääräiset romut voisi roudata pois jaloista pyörimästä.

Ja kaivaa esiin kynttilät ja kyntteliköt.

Ja muutkin joulukoristeet.

Musiikkivalintoina tänään on ollu ei niin jouluista Metallicaa ja scorpionseja ja Eaglesia.

Pitäisi ehkä nekin vaihtaa vähän pirteämpiin...

Jouluisempia kappaleita mieltä herättämään etsiessä se tuli vastaan

Joka jouluinen perinne...

ilman lumiukkoa vain ei tule joulua :)

Niin kaunista ja herkkää ja meillä perinne jo vuosia.

Iso kiitos siskolle joka kesken kirjoittelun soitti

ja puhelun lomassa muistutti levyhyllystä löytyvästä

aivan hurmaavasta joululevystä,

jonka sain viime jouluna.

Voi mitä ihanuuksia sillä levyllä onkaan!

Miten olin saattanut unohtaa jotain näin ihanaa!!

Ella Fitzgerald - Santa Claus Got Stuck In My Chimney

Frank Sinatra - Cristmas Dreaming

Lionel Hampton - Boogie Woogie Santa Claus

ja tottakai myös tutumpia

Louis Armstrong -Winter Wonderland

Frank Sinatra - Let It Snow! Let It Snow! Let It Snow!

Dinah Washington - Silent Night

Bing Crosby &The Andrews Sisters - Twelve Days Of Christmas

Pannukakkua...

Jätskiä ja parempaa mieltä.

Takassa tuli joka sekin lämmittää.

Niin mieltä kuin kehoakin.

Toivoisin vain että takka olisi toisinpäin

jolloin voisin sen loimua katsella sohvalle käpertyneenä.

Seuraavaksi lapset nukkumaan

ja vuorossa on omaa aikaa.

IHAN OMAA!

Aluksi raivailen trimmipöydän kaiken romunalta esiin.

Avaan koiran ponkkarit ja vien sen suihkuun...

Juu kuulostaa varmasti oudolta...

Omaa aikaa ja alan pesemään koiraa.

Ja ei en siitä puleeraus touhusta nyt niin nauti

mutta siitä puhtaasta koirasta kyllä sitäkin enemmän. :)

Ja kun teen sen omalla ajalla saan tehdä sen rauhassa.

Ilman juoksemista sinne ja tänne joka välissä.

Jolloin saan homman myös huomattavasti nopeamman valmiiksi.

Ja kun koira on puleerattu

käperryn sen kanssa sänkyyn peiton alle.

Ja ei,

meillä ei koirat nuku sängyssä paitsi poikkeustapauksissa ja puhtaana.

Ja tänään on sellainen ja pesen sen myös ihan sitä varten.

Ei sillä etteikö se muutenkin jo pesua kaipaa.

Eli illan kulku yksinkertaistettuna...

koira pesuun,

karkkia kippoon

leffa pyörimään

ja koira kuivaksi leffaa tollottaessa. :)

Kamerakin täytyisi taas kaivaa naftaliinista...

Saisi laitettua vähän kuviakin värittämään tekstiä...

Sataa...

Harmaata ja märkää...

mihin joutui se talvi jolle jo hurrasin?

Mielikin on maassa kun lätäkköön roiskaistu rukkanen...

Jollain pitäisi itseään piristää...

mutta kun ei mikään nappaa...

lapset on kipeänä ja itseäkin yskittää niin mihinkään ei voi lähteäkään.

Muuten olisi voinut pyhittää kurjan päivän kyläilylle.

Koiria pitäisi pestä ja siivotakin...

terapia leivonta voisi kyllä olla paikallaan...

"Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku!"

Jätskiäkin olisi pakkasessa vielä vähän...

Voisin lainata siskon perinteistä pannukakku perjantaita tänään. :)

Kauppaan voisi pikaisesti poiketa...

Voisi viettää illan kera herkkujen ja leffan...

leffan ostin yhdessä katsottavaksi mutta...

kaikki mennyt nyt niin päin mäntyä että katson sen yksin kun saan lapset unille.

Ja jos oikein tsemppaa,

voisi leffailtaa viettäessä pesaista toisen koirista.

Hmm... mieli parani jo hyvästä suunnitelmasta,

joten yritetäänpä toteuttaakin oikein. :)

Totally blond...

Pieni riiviö...

josta kasvoi kaunis...

Läheisyys lämmittää :)

Koira joka on aina täysillä mukana,

ja myös tekee kaiken täysillä...

vauhtia on aina sata!

on aivan ihana, kiltti ja kaunis...

ja todellakin totally blond :D

hyvän tahtoinen hölmö

jota ei vain voi olla rakastamatta koko sydämellä!

Neiti M:n rakas...

saa osakseen paljon haleja ja suukkoja,

eikä pistä yhtään pahakseen :)

Miserable...

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität

Mene edeltä kyllä se jää kantaa
ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja

Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa
(nyt) kuule mun lauluni

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Mene edeltä kyllä se jää kantaa

Mene edeltä kyllä se jää kantaa

Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Sulje jo silmäsi

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Tunne kuinka tuuli

Maalaa värin uuden

Ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

"Kun sydän on lohduton, sä tiedät sen nyt
Elämä kohtuuton, et silti oo pettynyt

Tyynny jo rauhaton, selätä mennyt
Mitäkö tehty on, et enää oo miettinyt

En menettää sua saa,
Tahdon sut tuntemaan taas,
Kipinää verevää,
Luovuttaa en susta saa

Sun parempi jäädä on, kuin lähteä nyt
Ei kukaan oo kolhuton, naarmuitta näin selvinnyt

Jos kivistä taival on, ethän nujerru nyt
Varhainen valo on, surutkin näännyttänyt

En menettää sua saa,
Tahdon sut tuntemaan taas,
Kipinää verevää,
Luovuttaa en susta saa

Rämistele surut hualet pitkin näitä teitä
Rävistele pirunvilut murheet kauas heitä
Anna ilon soljua, ilon anna tulla solkenaan

En menettää sua saa,
Tahdon sut tuntemaan taas,
Kipinää verevää,
Luovuttaa en susta saa
Riennä mun rinnalla taas
Riehuvan taivaan alla"

Tuloksia...

Pojan kanssa käytiin röntgenissä ja läärillä, ja kuville pyydettiin lastenortopedin lausuntokin.

Ortopedin mielipide kuvista oli että jalassa on pieni murtuma.

Vamman sijainnin ja lievyyden ansiosta jalalla saa astua

ja hoitona on kovapohjainen kenkä ja kolmeen viikkoon ei saa hyppiä eikä juosta.

Suuri huokaus oli tulos! :)

Pikkuneiti M:n kanssa käväistiin neuvolassa viimein.

Ja vallan hyvin on neiti kasvanut :)

1v 9kk ikään mennessä on...

Pituutta neidille kertynyt 83,8cm

Painoa 11kg 350g

Ja kaikin puolin muutenkin hyvää on kehitys neuvolantädin mielestä.

Eikä sillä että itsekään neidin kehityksestä huolestunut olisin. :)

Menee, touhua, ja puhua pälpättää enevässä määrin jokapäivä.

Uusia sanoja putkahtelee esiin kokoajan mutta harkitusti

ja veikkaan että joku kaunispäivä neiti vain alkaa höpöttämään,

kun on saanut sanat valmiiksi. :)

Perhe-elämää selvitetään...

Tuumaakaan en anna periksi nyt...

Asiat ovat vakavia ja villasella ei paineta mitään!

Ratkaisuja vaadin,

Totuuksia jaan kylmästi ja raa-asti.

Itsetuntoa ja uskoa itseen olen saanut roimasti viimein.

Itse se on itsestään huoltapidettävä loppukädessä

ja siihen pystyy jokainen jos vain tahtoo ja uskoo.

Helppoa ei elämä ole koskaan

mutta niin se vain on...

Mikä ei tapa se vahvistaa!

Koirien kanssa vaihdettiin radikaalisti ruokintaa.

Kyllästyin nappuloilla leikkimiseen

kun sähäkkä adhd Helmi the hölmö (Kaikella rakkaudella Totally Blond :D) ei niillä vain kunnossa pysy.

Niissä ei vain ole riittävästi proteiinia ja rasvaa sen tarpeisiin.

Nyt siis pakastimesta löytyy jos jonkin sortin lihaa ja luuta ja muuta.

Semisti Barffataan.

Ja tuloksia on jo nähtävissä.

Lihasmassa on lisääntynyt hurjasti

ja hiljaksiin alkaa olla muutenkin lihaa luiden ympärillä.

Innolla odotan tulisiko vastaan pian se päivä

että saan alkaa säännöstelemään syömisen määrää.

Sitä odotellessa saa tytöt pistellä ruokaa niin paljon kuin napa vetää.

Ja ihanaa on muuten huomata kun nirsokoira sanoo toiselle

että hiiteen mun ruuiltani ja pistelee vauhdilla ruuan suuhunsa :D

Töissä kiire ja stressi jatkuu sairaslomien aiheuttaman paperitöiden suman purkamisena...

Särkyneitä...

Pienen pojan pieni jalka... se on rikki...

Että pitikin sattua...

Päivystyksessä istuttiin monta tuntia

ja nyt kulkee poika kolmella jalalla kannattaen yhtä ilmassa.

Röntgen oli kiinni joten huomen aamulla on matka kuvaukseen

ja silloin selviää kuinka rikki jalka oikein on.

Peukut on pystyssä että mahdollisimman vähän olisi...

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

Mutta reipas on pieni mies.

Halihoitoa otettiin roppakaupalla ja hassuteltiinkin :)

Työpäivä jäi äidinosalta väliin päivystyksen ruuhkaisuuden takia...

ja lääkärin todistuksenkin unohdin kaiken keskellä pyytää...

mutta se on murheista pienin...

Minun sydän...

se on aika rikki...

Tahtoisi niin paljon hyvää...

Mutta saanut liikaa pahaa...

Ei enää ymmärrä eikä halua ymmärtää...

eikä tässä pidäkään ymmärtää...

ei enää jaksa...

eikä kaikkea tarttekaan jaksaa...

Olen surullinen, vihainen ja pettynyt.

Meidän perhe...

Saman katon alla...

Mutta aivan hajalla...

Jotain olen oppinut...

Osaan olla kylmä ja tyly...

tässä kohtaa sitä täytyy olla...

En pyydä anteeksi tunteitani!

En ota syitä niskoilleni asioista joihin en ole syyllinen!

Ja vaadin!

Niin paljon toivon edelleen...

mutta...

paljon paljon ja vielä enemmän pitää...

Väsy...

Sen parissa on mennyt aamu.

Pitäisi siivota kun kaikki on rempallaan...

Mutta kun tänään tahtoisin vain nukkua lämpimän peiton alla.

Mutta tänään ei voi... tai siis no voi...

mikäänhän ei estä niin tekemästä...

Mutta eipä tule hyvä mieli siitäkään itselle kuitenkaan loppujen lopuksi.

Kait se täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa puuhaamaan.

Ja kääntää ajattelu senkin suhteen positiiviseksi.

Tulee hyvä mieli kun tulee siistiä ja puhdasta.

Siivotessa tulee myös lämmin kuten peiton alla.

Lisäksi taidan virittää tulen takkaan...

Ja hyvää musiikkia soimaan niin siivous sujuu kuin tanssi...

(tai vaihtoehtoisesti muuttuu pelkäksi tanssimiseksi neiti M:n kanssa :)

Tanssii...

laa laa lala la laa...

Speciaalit sorryt siskolle... taida olla sun lemppareita tää XD

Mutta jotenkin vain nyt istuu siisvouspäivääni...

Tiedän OUTOA XD

Mrh...

Voisiko se potkiminen nyt jo viimein loppua...

On se kumma että kun yhtäältä saat asiat kuntoon niin toisaalta tulee niskaan täyslaidallisen....

Edessä viisi päivää vapaata... saa nähdä mitä siitä tulee...

Kauheasti en taas vaihteeksi odota...

Turhaan taas mitään ennakkoon ajattelin ja suunnittelin.

MRH... Sellaista kurkkumurinaa...

Matalaa ja tasaista...

Se auttaa pahaan mieleen...

ainakin vähän.

Ja se kameran laturikin löytyi...

yllättäen heti päätti ilmaantua kun valloille pääsi ajatus

tavallisten paristojen käytöstä....

Mutta että ainakin kameran akut saa taas latinkiin...

Nyt olen vain sitten ollut saamaton...

Vielä kun joku lataisin minun akkuni...

Noh jotain hyvääkin sentään...

Huomenna tulee ystävä käymään

ja tuo samalla rakkaan Helmi koirasen takaisin kotiin :)

Jo sitä hölmöläistä onkin ollut ikävä.

Ja lisää musaa...

Sitä on taas elämääni alkanut lipua lisää päivä päivältä enemmän.

Sille on taas aika...

sekin kuten moni muu asia elämässäni on erittäin ajoittaista.

Kotona on ajoittain kaikki tip top

Ja ajoittain voi vain miettiä mitä ihmettä,

kun kaikki on juuri siinä mihin se nyt on satuttu kädestä laskemaan.

Tuulella mennään...

Mutta yritetään olla ottamatta stressiä.

Ei sillä...

minä tykkäisin kauniista kodista jossa olisi tavarat paikoillaan.

Mutta minun kotini ei tällä hetkellä sitä ole...

Tällä hetkellä imuri nököttää takan vieressä orpona...

Se tahtoo olla seurassamme eikä yksin paikallaan...

Neiti M:n lelut retkottavat yksi siellä toinen täällä...

Ei sillä, ne on kerätty tänäänkin jo monesti mutta niillä on uhma...

Mutta no josko hali hoito auttaisi niitäkin...

Sitä varmasti ovat vailla

ja sitä saavat kun koppaan aina millon minkäkin

nallen tai kanin syliini sohvalta etten istu päälle.

Eipä se huonoa ole tehnyt minullekaan...

Jokaisen tulisi halata nallea vähintään kerran päivässä...

Siitä tulee hyvä mieli :)

Fiiliksellä beibi...

Mutta tuulella mennään ja minä hyväksyn sen.

Tavoite on parantaa mutta pääasia että mennään!

Ei seisahduta....

Seisahdus ei ole hyvästä...

Ja sekin on koettu.

Ei kait sitä voikaan oikein odottaa kodiltakaan

kun elämä muutenkin on kuin sekaisin heitetyt hamahelmet,

joista aikaan voi saada mitä kauneimpia kuvia

mutta joka vie aikaa kun sitä sekalaisesta kasasta lähtee

etsimään oikean värisiä esiin

ja sommittelemaan niitä yhteen.

Ja muuten mitä tulee aiemmin mainittuun

kameran paristojen laturiin...

On sekin edelleen piiloutunut...

Ja kun ihminen fiksoituu kadonneeseen laturiin,

niin ei voida olettaa että älyäisi laittaa kameraan

ihan tavalliset paristot...

Ja rokilla mennään...

Vaikkakin nykypäivän musiikkikategorian mukaan en enää tiedä mitä on rock ja mitä pop...

Talvea odotellaan ja kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä. Tänä aamuna jo sieluni silmin näin hohtavia hankia ja tunsin nipistelevän pakkasen poskilla.

No totuushan on vielä toinen... on pimeää ja harmaata mutta pakkanen sentään jo saapui helpottamaan kuran kanssa tuskailevaa.

Mutta tiettyyn aikaan nostavat päätään muistoista tietyt kappaleet... Ja seuraava vain joka vuosi tähän syksyn ja talven taitteen aikaan eksyy kuunneltavakseni kerta toisensa jälkeen...

Ristiriitaisin tuntein menen taas kohti talvea ja joulua. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Viimeisen vuoden aikana kun aallokko on ollut vähän turhankin kova mistä syystä myös blogi on ollut vaiti.

No oman jalansijani olen hakenut hieman pitävämmälle maalle ja hiljaaksiin yritys on päästä seisomaan kalliolle... ja nonnih... nyt soi sitten päässä ah niin päähän renkuttamaan jäävä kansanlaulu "kalliolle kukkulalle"... no majaa ei kyllä rakenneta mutta jos vaikka parempaa elämää eteenpäin, tavalla tai toisella, suuntaan tai toiseen. Pääasia (eli siis hattu sanoisi taas äitini) että eteenpäin mennään. :)

Ja jotta pääsemme eroon perinteistä ja taikaisin rokin pariin...

Kiitos ja kumarrus Göstalle...

Tämän biisin vain otin aikanaan niin "omakseni" ja se on sitä yhä edelleen...

Tunnarini jota hyräilen usein. Raadollisen karu ja kursailematon kuten elämä. Ja kuten kaikki Leevien biisit. Piruako sitä kaunistelemaan elämää... Se on ja tulee aina olemaan juuri niin kuin on. Iloinen, suruineen ja kaikkine turhaan vaiettuine asioineen.

Tuo biisi on myös kiipinyt tiensä moneen elämäni asiaan tavalla tai toisella. Ja useissa yhteyksissä herättänyt kysymyksiä ja kummastusta. Mutta tuosta biisistä löydän niin itseäni ja elämääni. Kyyhkysiä ja kyykäärmeitä... elämässäni ja sisälläni...

Ja kuten kolikoillakin ja useimmilla meistä,... kaksi puolta... toinen löytyy aina sieltä kääntöpuolelta.

Sellaista se on...

Yks tulee toinen menee...

Elämä pistää taas "parastaan"...

Kauan pitänyt päivittää ja asioita olisi taas paljon... mutta elämä heittelee ja toistaiseksi tilanne on se että nyt ei kauheasti vain jaksa...

Päivät menee vilisten ja asioita yrittäessä saattaa järjestykseen. 

Vuosia uhkailtu ja viimein lopulta toteutettu uhkaus...

No odotettuhan sitä oli... niin kamalaa kun se ehkä onkin sanoa.

Mutta tosiasiat on tosiasioita ja niitä ei käy kieltäminen.

Ihmistä ei voi väkisin pelastaa ja lopulta on vain todettava että omaelämä on pidettävä kasassa ja voimat eivät vain riitä kaikkeen... syyllisyyttä en tunne... enkä oikeastaan suruakaan...

Tietynlainen helpotus mutta samalla myös henkinen romahdus... asioita jäi selvitettäväksi enemmän kuin tarpeeksi... 

Blogini ehkä tästä joskus vielä nousee elämään... nyt ei jaksa... 

Ystävät ovat korvaamaton voimavara... kiitos siitä kaikille ystävilleni jotka jaksavat olla kuulevina korvina. Olette kaikki mielessäni ja arvostan teitä entistä enemmän. 

Liian harvoin se tulee sanottua ääneen... 

Lapset antavat voimia vaikka myös niitä ottavat...

Kesälle suunnitellut kekkerit siirettiin odottamaan parempaa aikaa...

Tuon biisin sanoja sietäisi miettiä useamminkin...

Ja todellakin muistaa se että ei odoteta sitä parempaa aikaa koska se usein kuitenkin on juuri tässä...

Karvainen matto...

Se roikkuu meidän terassin kaiteella. Se on siis takapihan oven välikössä ollut matto joka sai häädön ja odottaa pesua. Sen piti vain hetki viivähtää kaiteella mutta on nyt roikkunut siinä jo noin viikon.... ja miksikö... No koska koiramme ovat kotona yksin ollessaan ja öisin tuolla välikössä ja matto on siis aivan koiran karvoissa. Ja tuo aivan karvainen matto on nyt pihapiirin pikkulintujen suosiossa. Kilvan hakevat siitä pesäänsä pehmikkeitä ja niitä on mukava seurailla kuinka tohkeissaan touhuilevat siinä karvojen parissa :D En siis ole raaskinut viedä niiltä sitä iloa ja pesäainesta.  Ja pikkuneiti M:kin monesti on jämähtänyt ikkunaan hiljaa katselemaan lintujen touhuja. :)

Muitakin luonnon eläimiä olemme saaneet pihaan vieraisille. Jänis vai lienikö rusakko piipahti tässä yhtenä päivänä ja sitä poikien kanssa riemulla seurasimme ikkunasta. 

Oravia piipahtelee pihapuussa satunnaisesti ja välillä ne tulla tupsahtavat iha ikkunalle meitä töllistelemään :D

Pihaa on siivoiltu talvenjäljiltä ja hyvällä mallilla jo onkin... vaikkakin vielä on paljon puuhaa tehtävänäkin.  Ja nurmikko alkaa hiljaksiin vihertää sieltä täältä ja kukkapenkeistä pukkaa esiin jos jonkinlaista alkua... Niitä olen mielenkiinnolla seuraillut... Kuvia ajattelin ottaa mutta en vielä saanut aikaiseksi muilta puuhilta.  Yritän niitä ottaa ja lisäillä tänne iloksenne.

Olohuoneen ikkunan alla olevassa kukkapenkissä alkavat sinivuokot kukkimaan ja etupihalla on jotain mitä luulin krookuksiksi mutta en nyt ole sitten enää yhtään varma mitä ovat. 

Voi mitä ihmettä tässä kirjoittaessa tapahtuikaan! Pikkuneiti M otti ja keräsi levittämänsä legot ihan itse ja oma-aloitteisesti takaisin laatikkoon! :D Todennäköisesti kohta taas levittää ne uudelleen mutta ihana siisi tyttölapsi! Ei olla turhaan niitä joka välissä koko porukalla kerätty vuorotellen. :D

Neidin hiukset ovat kovan odotuksen jälkeen kasvaneet siihen mittaan että niihin saadaan pienet saparot tai poninhäntä. Neidillä kun syntyessään kauheasti hiuksia päässä ollut toisin kuin pojilla ja kätilölle noppana tokasin taas ensimäisenä asiana tytön nähtyäni jotta "no ja sillä ei sitten ole tukkaa!" :D Mitä lie kätilö ajatellut kommentistani en tiedä :D mutta se oli ensimmäinen ja ainoa asia väsyneessä mielessäni sillä hetkellä. Ja kun pojilla oli molemmilla aivan ihanat hiukset jo syntyessään ja sitten kun tulee tyttö niin ei... Minkäs teet niin se menee :D Ja nekin haivenet mitä oli (sijaitsivat siis pääosin niskan takaraivon ja ohimoiden kohdalla mistä neitiä sitten kaikella rakkaudella puhuteltiinkin pienenä kaskilahti tukaksi XD Ja siis kaikella kunnioituksella myös Kaskilahden Ristoa kohtaan, aivan mahtava näyttelijä! ) lähtivät/kuluivat suurimmaksi osaksi pois ennen kuin uutta saatiin tilalle. 

Mitäköhän muuta meillä on taas ehtinyt tapahtumaankaan... paljon ja kaikkea sitten viimeisimmän päivityksen :D

Vihdoin ja viimein sain tauluja seinään... Ihanat Ikean leijonat (älkää kysykö miksi mutta minä vaan tykkään niistä niin kovin :) valtasivat paikan "ruokailutilasta" ja susihukkaset pesiytyivät olohuoneeseen pianon yläpuolelle.

Kauniin tasapainon muodostavat valkoinen piano ja tumma taulu :)

Olohuoneen sohvaseinä vielä huokuu tyhjyttään... jotain pitäisi siihen keksiä... mitään sopivaa vain ei valmiiksi ollut olemassa meillä. Leijonat siihen ensin meinasivat kunnes totesivat tuon ruokailutilan paremmaksi. 

Jokin pitkän mallinen suht iso taulu siihen sopisi...

Tai sitten koostan siihen kauan mielessä ja haaveissa olleen kuvakollaasin lapsista... kauan olen sitä mielessäni suunnitellut mutta vielä en aikaiseksi toteuttaa. Josko nyt sitten vaikka viimein :)

Päivän puuhalistalla olisi tänään siivousta ja paikkojen järjestämistä, ruuanlaittoa ja illaksi töihin. Pääsenkin nyt pariksi päiväksi viherin puolelle... saas nähdä kuinka ämmän käy :D kun ihan vieraalla maalla.

Kaunista...

Tässä on vain niin sitä jotain... 

 

Hypistelyä ja siivousta...

Tänään oli vuorossa perus siivousta kera imurin ja mopin. Kyllä sitä sotkua tällä porukalla kertyy kiitettävästi ihan parissa päivässä jos ei mitään tee. Normaalisti imuroin vähintään joka toinen päivä mutta nyt oli viimeisestä vierähtänyt melkein viikko kun flunssa vei voimia. Mutta nyt on hyvä mieli kun on taas puhdasta. Vielä pitäisi ottaa ja järjestää tavaroita paikoilleen.  Sen tekeminen kun jäi kun otin pitkään jo suunnittelemani projektin työn alle ja setvin pikkuneiti M:n vaatteita.  

Setvin pienet vaatteet kaapistaan pois ja järjestin jäljelle jääneet uudelleen. Ja kyllä niitä pieniä taas olikin! Täytenä pursuilevan äitiyspakkauslaatikollisen verran. Aiemmin jo ystävän pienelle pojalle annoin kaikki neutraalit vaatteet joten jäljellä olevat ovat kaikki enemmän tai vähemmän vaalean punaisia tai muuten vain tyttömäisiä. Tällä haavaa kun ei lähipiiriin ole pientä tyttöä syntynyt niin joutunevat odottamaan omaa kotiaan varaston puolelle. 

Vielä täytyisi käydä läpi odottamassa olevat vaatteet ja ottaa sopivan kokoiset käyttöön ja järjestää vielä neidille liian isot koottain laatikoihin odottamaan. Nyt kun ovat epämääräisenä laatikko/pussi kokoelmana odottaneet makuuhuneessa inspiraationi heräämistä. 

Pääsiäinenkin olisi taas... meillä se ei juuri kodissa näy. Ei sillä ettäkö emme sitä viettäisi. En vain ole jaksanut tänä vuonna sen eteen puuhastella. Lienen muutenkin vähän huono näissä juhlien vietoissa. Mutta tärkeintä lienee kuitenkin pääsiäisen sanoma ja mieli jolla sitä vietetään. :)

Pikkuneiti M on taas oppinut uusia juttuja.  Tänään kiipesi olohuoneen sohvapöydälle ja oli hyvin onnellinen saavutuksestaan! :) Komenna nyt siinä sitten toista kun leveästi hymyilee koko naamalla onnellisena osaamisestaan.  En pystynyt :D 

Sohväpyödän lisäksi neiti kiipeää nyt olohuoneen ikkunalaudalle seisomaan ja katselemaan ulos. Ja ikkunat ovat sen näköiset! :D 

Mutta hetken vain on pieni ja puuhailee joten saa puuhailla. :)

Neidin kanssa olen huomannut oman katsanto kannan muuttuneen. Voi kun poikien ollessa pieniä olisi osannut olla yhtä rento. Turha stressaminen on jäänyt pois. Noh ikä ja tekeminen opettaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Nykyään teenkin asiat pitkälti fiiliksellä ja niinku hyvältä tuntuu. Toki on asioita joita on pakko tehdä halusi tai ei. Mutta pääsääntöisesti kaikki muu niiden ulko puolelta tapahtuu mielen mukaan. Oma jaksaminen on sitä kautta parantunut paljon ja mieliala myös. 

Jos en tänään jaksa siivota en ota siitä stressiä vaan teen sen huomenna. Ja kumma kyllä siivottua yms. tulee silti hyvin tehtyä. Oikeastaan paremmin kuin ennen ja lisäksi positiivisemmalla mielellä. :) 

Lisäksi jaksan nykyään tehdä taas paljon asioita joita en pitkään aikaan tehnyt. 

Kun totesin että jos tänään haluan vaikka leipoa niin leivon vaikka pitäisi siivota. Siivoan sitten seuraavana päivänä. Se sekamelska ja sotku kun kumma kyllä ei mihinkään katoa vaan odottaa kiltisti seuraavaa päivää. Ja päivän lykkäyksellä ei käsistäkään karkaa. :)

Meillä kun kuitenkin siivotaan useamman kerran viikossa.

Mutta hyvää, rentoa ja stressitöntä pääsiäistä kaikille! 

Nauttikaa pääsiäis herkuista ja vapaapäivistä!

=)

Itku potku raivarit...

Niin taidetaan olla samiksia pikkuneiti M:n kanssa. Kiltti edelleen kuin mikä mutta löysipä neiti taannoin oman tahtonsa. Ja se tahto onkin sitten oikein isolla T:llä!

Kun neiti päättää tahtoo ja haluaa niin hän sitten myös päättää tahtoo ja haluaa! 

Pois alta risut ja männynkävyt ja kaikki muukin edessä ja läsnä oleva silloin! 

Ja mitäkö hän sitten tahtoi... 

Tahtoi jotakin mitä en osannut antaa... neidin mielestä ainakaan :D 

Tahtoi syliin, ei tahtonut syliin, tahtoi lattialle ei tahtonutkaan. Tahtoi keksin, vaan eipäs sitten kuitenkaan tahtonutkaan.

Kaikkeni yritin vaan ei kelvannut, vaippakin vaihdettiin mutta ei auttanut... Neiti tahtoi raivota!

Ja no minkäs siinä teet... totesin että siinähän sitten raivoat, ja istutin neidin säkkituoliin. Ja no sehän "riemastutti" entisestään. No siinä neiti itki, potki ja raivosi. Milloin istuallaan milloin selällään... kellottanut en mutta varmasti ainakin 20minuuttia. 

Ja sitten kuin joku olisi kääntänyt vivusta... neiti lopetti. :)

Lakkasi itkun, potkun ja raivon, nousi ylös jutteli äiti äiti tätä... alkoi leikkimään. :D 

Totesin jotta se lieni jokin systeemiinsä keräytynyt joka vain piti purkaa ulos. Ja kun se tuli tehtyä oli kaikki taas vallan mainiosti. 

Ja niin mitenkä niin samiksia... no lienen itsekin samanlainen... ainakin Pahis sanoo :D 

Ja no myöntänen sen itsekin... en ole herkkä suuttumaan, mieleni kyllä pahoitan mutta senkin usein pidän ihan omana tietonani. Mutta sitten kun suututtaa,  suututtaa kunnolla! Ja puretaan sen kaiken edestä. :) 

Ja itsellä ollut nyt pari päivää sellainen olo että jos voisi niin voisi itsekin vetää oikein kunnon itku potku raivarit... helpottais kummasti oloa. Noh en ole vetänyt vaan yrittänyt käyttäytyä normaalisti ja rauhallisesti välillä paremmin ja välillä huonommin siinä onnistuen. 

Mitään varsinaista yksittäistä syytä minulla ei oloon ole. Vain kaikkia pieniä juttuja jotka sitten kasautuivat "säiliön" täydeltä ja kun tila loppuu alkaa vuotaa yli. 

Menee taas ohi tiedän mutta aikansa kestäessään niin rasittavaa.

Kun vain voisikin itsekin oikein huolella raivota kaiken pois... mutta un eihän sitä nyt syyttä suotta voi alkaa kenellekään rähjäämään. Ja yksin rähjäyksessä ei ole mitään mieltä, se ei vain helpota. Kummallista mutta helpottaakseen itkupotkuraivari vaatii yleisön :D 

Kuvia en valitettavasti raivoavasta neidistä saanut kun kameran akut ovat tyhjät ja olen taas laittanut laturin hyvään talteen... juu-u tosi hyvässä tallessa on taas... ei tarvi käyttääkään XD

Täytyy laittaa Pahis asialle etsimään kun itse olen jo muutaman päivän haeskellut ilman tulosta. Se on kuma juttu että Pahis aina löytää kaikki "hyvään talteen" laittamani tavarat jota itse en löydä. Joskin sama toimii myös toisin päin. 

Mikä siinä onkin ettei voi niitä omia tavaroitaan löytää. 

 Pikku neiti nykyään myös tahtoo syödä IHAN ITSE! Ei saa auttaa! Ei edes koskea hänen lusikkaansa! Eikä ottaa toista lusikkaa jollai syöttäisi samalla kun hän itse yrittää.

Ei, ei saa! 

Alkaa sen päiväinen huuto jos näin menet tekemään. Noh tulos on se että neiti syö siis itse... 

Ja on sitten koko tyttö yltäpäältä ruuassa! 

Kun juu lusikkaa käytetään... 

sillä koputetaan pöytään rytmiä samalla kun toisella kädellä pistellään ruokaa suuhun. :P

Noh tärkeintä kuitenkin että neiti syö. Meni se ruoka sitten kuinka hyvänä sinne suuhun. :)

Ja no niin mitä sitten tulikin sanottua... samalla kun tätä kirjoittelin pyysin Pahista katsomaan josko löytäisi sen laturin... ja niinhän se taas kävi! Hän käveli makkarista avasi senkin laatikon ja TADAA! Nyt saadaan akut lataamaan ja taas kamera toimintaan. Kun ei edes otettuja kuvia ole saanut siirrettyä kameralta koneelle. 

Josko nyt saisin ne koneelle ja aikaiseksi muokattua niin saisin taas tännekin laitettua... kun aivaan suoraan kamera kokoisina eivät oikein ole mukavia sivulle laitettavia. Isoja kun ovat niin latautuminen kestää ja kestää ja kestää... täytyy siis pienentää ennen julkaisua. Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada valmista aikaan :)

Nyt aloitan valmistautumisen viikon ainokaiseen työvuoroon jos saisi tsempattua itsensä häiriköimään kaikki osastolle "eksyvät" asiakkaat tarjoamalla heille apuani. XD

Hiljaiseloa...

sitä on blogini viettänyt nyt tovin. Kun en vain ole jaksanut. Mutta nyt kevät saapuu lisääntyvän valon kera ja luonto heräilee hiljalleen eloon. Josko tämä bloginikin taas :)

Paljon paljon on tapahtunut... mukavaa ja vähemmän mukavaa... sitähän tämä elämä on... ainaista ylä- ja alamäkeä.

pikku neiti M vietti 1v kekkereitä ja on kovasti kasvanut. Vaikka edelleen on pikkuruinen. :) Kovasti touhukas mutta silti vieläkin kovin kiltti ja kultainen.

Pojat kasvavat silmissä ja äidin K-mies kultakin on löytänyt oman tahdon ja oppinut mielenosoituksen. :) M-mies on edelleen äiskän rakas kapinallinen ja aiheuttaa huolta murhetta ja päänvaivaa äidille ja isälle. Mutta noh... viisaammat sanoneet että jos lapset ovat pieniä kovia kapinoimaan on murrosikä helpompi... toivossa on hyvä elää sano lapamato (kuten oma äitini tapaa sanoa ) :)

Ja pahis mies on pahis aina ja ikuisesti :) Mihin se koira karvoistaan pääsis... mutta on se oppinut uusia temppuja :D 

Kissa vanhus on edelleen voimissaan. Päivänsä kuluttaa suurimmilta osin nukkuen. :) Ja minä useaan kertaan päivässä uneansa vartioin ja varmistan että vielä on hengissä ja hengittää. 

Koirat alkavat olla turkeissaan taas kunnolla, ja uutta näyttely vuotta käynnisteltiin tammikuussa kajaanissa. Mukana oli hempukka, mummu sai jäädä kotiin sillä kertaa. Kotiin tuomiset olivat siltä reissulta erittäin mukavat... uusi suomen muotovalio :) 

Isot kiitokset kasvattajanaapurintädille ja nannalle! Oli varsin mukava ja terapeuttinen reissu :) Tästä on hyvä jatkaa.

Saimme Helmin kauniin pentusen viikoksi kylään opettelemaan näyttely juttuja... ei ole omena kauas puusta pudonnut... niin on kovin samanlainen kuin emänsä :D 

Kovin oppivainen ja iloinen hännän heiluttaja. :)

Nyt suunnitellaan kesää ja kekkereitä... niistä sitten juttua lisää aikanaan...