Pannukakkua...

Jätskiä ja parempaa mieltä.

Takassa tuli joka sekin lämmittää.

Niin mieltä kuin kehoakin.

Toivoisin vain että takka olisi toisinpäin

jolloin voisin sen loimua katsella sohvalle käpertyneenä.

Seuraavaksi lapset nukkumaan

ja vuorossa on omaa aikaa.

IHAN OMAA!

Aluksi raivailen trimmipöydän kaiken romunalta esiin.

Avaan koiran ponkkarit ja vien sen suihkuun...

Juu kuulostaa varmasti oudolta...

Omaa aikaa ja alan pesemään koiraa.

Ja ei en siitä puleeraus touhusta nyt niin nauti

mutta siitä puhtaasta koirasta kyllä sitäkin enemmän. :)

Ja kun teen sen omalla ajalla saan tehdä sen rauhassa.

Ilman juoksemista sinne ja tänne joka välissä.

Jolloin saan homman myös huomattavasti nopeamman valmiiksi.

Ja kun koira on puleerattu

käperryn sen kanssa sänkyyn peiton alle.

Ja ei,

meillä ei koirat nuku sängyssä paitsi poikkeustapauksissa ja puhtaana.

Ja tänään on sellainen ja pesen sen myös ihan sitä varten.

Ei sillä etteikö se muutenkin jo pesua kaipaa.

Eli illan kulku yksinkertaistettuna...

koira pesuun,

karkkia kippoon

leffa pyörimään

ja koira kuivaksi leffaa tollottaessa. :)

Kamerakin täytyisi taas kaivaa naftaliinista...

Saisi laitettua vähän kuviakin värittämään tekstiä...

Sataa...

Harmaata ja märkää...

mihin joutui se talvi jolle jo hurrasin?

Mielikin on maassa kun lätäkköön roiskaistu rukkanen...

Jollain pitäisi itseään piristää...

mutta kun ei mikään nappaa...

lapset on kipeänä ja itseäkin yskittää niin mihinkään ei voi lähteäkään.

Muuten olisi voinut pyhittää kurjan päivän kyläilylle.

Koiria pitäisi pestä ja siivotakin...

terapia leivonta voisi kyllä olla paikallaan...

"Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku!"

Jätskiäkin olisi pakkasessa vielä vähän...

Voisin lainata siskon perinteistä pannukakku perjantaita tänään. :)

Kauppaan voisi pikaisesti poiketa...

Voisi viettää illan kera herkkujen ja leffan...

leffan ostin yhdessä katsottavaksi mutta...

kaikki mennyt nyt niin päin mäntyä että katson sen yksin kun saan lapset unille.

Ja jos oikein tsemppaa,

voisi leffailtaa viettäessä pesaista toisen koirista.

Hmm... mieli parani jo hyvästä suunnitelmasta,

joten yritetäänpä toteuttaakin oikein. :)

Totally blond...

Pieni riiviö...

josta kasvoi kaunis...

Läheisyys lämmittää :)

Koira joka on aina täysillä mukana,

ja myös tekee kaiken täysillä...

vauhtia on aina sata!

on aivan ihana, kiltti ja kaunis...

ja todellakin totally blond :D

hyvän tahtoinen hölmö

jota ei vain voi olla rakastamatta koko sydämellä!

Neiti M:n rakas...

saa osakseen paljon haleja ja suukkoja,

eikä pistä yhtään pahakseen :)

Miserable...

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität

Mene edeltä kyllä se jää kantaa
ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja

Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa
(nyt) kuule mun lauluni

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Mene edeltä kyllä se jää kantaa

Mene edeltä kyllä se jää kantaa

Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Sulje jo silmäsi

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Tunne kuinka tuuli

Maalaa värin uuden

Ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

"Kun sydän on lohduton, sä tiedät sen nyt
Elämä kohtuuton, et silti oo pettynyt

Tyynny jo rauhaton, selätä mennyt
Mitäkö tehty on, et enää oo miettinyt

En menettää sua saa,
Tahdon sut tuntemaan taas,
Kipinää verevää,
Luovuttaa en susta saa

Sun parempi jäädä on, kuin lähteä nyt
Ei kukaan oo kolhuton, naarmuitta näin selvinnyt

Jos kivistä taival on, ethän nujerru nyt
Varhainen valo on, surutkin näännyttänyt

En menettää sua saa,
Tahdon sut tuntemaan taas,
Kipinää verevää,
Luovuttaa en susta saa

Rämistele surut hualet pitkin näitä teitä
Rävistele pirunvilut murheet kauas heitä
Anna ilon soljua, ilon anna tulla solkenaan

En menettää sua saa,
Tahdon sut tuntemaan taas,
Kipinää verevää,
Luovuttaa en susta saa
Riennä mun rinnalla taas
Riehuvan taivaan alla"

Tuloksia...

Pojan kanssa käytiin röntgenissä ja läärillä, ja kuville pyydettiin lastenortopedin lausuntokin.

Ortopedin mielipide kuvista oli että jalassa on pieni murtuma.

Vamman sijainnin ja lievyyden ansiosta jalalla saa astua

ja hoitona on kovapohjainen kenkä ja kolmeen viikkoon ei saa hyppiä eikä juosta.

Suuri huokaus oli tulos! :)

Pikkuneiti M:n kanssa käväistiin neuvolassa viimein.

Ja vallan hyvin on neiti kasvanut :)

1v 9kk ikään mennessä on...

Pituutta neidille kertynyt 83,8cm

Painoa 11kg 350g

Ja kaikin puolin muutenkin hyvää on kehitys neuvolantädin mielestä.

Eikä sillä että itsekään neidin kehityksestä huolestunut olisin. :)

Menee, touhua, ja puhua pälpättää enevässä määrin jokapäivä.

Uusia sanoja putkahtelee esiin kokoajan mutta harkitusti

ja veikkaan että joku kaunispäivä neiti vain alkaa höpöttämään,

kun on saanut sanat valmiiksi. :)

Perhe-elämää selvitetään...

Tuumaakaan en anna periksi nyt...

Asiat ovat vakavia ja villasella ei paineta mitään!

Ratkaisuja vaadin,

Totuuksia jaan kylmästi ja raa-asti.

Itsetuntoa ja uskoa itseen olen saanut roimasti viimein.

Itse se on itsestään huoltapidettävä loppukädessä

ja siihen pystyy jokainen jos vain tahtoo ja uskoo.

Helppoa ei elämä ole koskaan

mutta niin se vain on...

Mikä ei tapa se vahvistaa!

Koirien kanssa vaihdettiin radikaalisti ruokintaa.

Kyllästyin nappuloilla leikkimiseen

kun sähäkkä adhd Helmi the hölmö (Kaikella rakkaudella Totally Blond :D) ei niillä vain kunnossa pysy.

Niissä ei vain ole riittävästi proteiinia ja rasvaa sen tarpeisiin.

Nyt siis pakastimesta löytyy jos jonkin sortin lihaa ja luuta ja muuta.

Semisti Barffataan.

Ja tuloksia on jo nähtävissä.

Lihasmassa on lisääntynyt hurjasti

ja hiljaksiin alkaa olla muutenkin lihaa luiden ympärillä.

Innolla odotan tulisiko vastaan pian se päivä

että saan alkaa säännöstelemään syömisen määrää.

Sitä odotellessa saa tytöt pistellä ruokaa niin paljon kuin napa vetää.

Ja ihanaa on muuten huomata kun nirsokoira sanoo toiselle

että hiiteen mun ruuiltani ja pistelee vauhdilla ruuan suuhunsa :D

Töissä kiire ja stressi jatkuu sairaslomien aiheuttaman paperitöiden suman purkamisena...

Särkyneitä...

Pienen pojan pieni jalka... se on rikki...

Että pitikin sattua...

Päivystyksessä istuttiin monta tuntia

ja nyt kulkee poika kolmella jalalla kannattaen yhtä ilmassa.

Röntgen oli kiinni joten huomen aamulla on matka kuvaukseen

ja silloin selviää kuinka rikki jalka oikein on.

Peukut on pystyssä että mahdollisimman vähän olisi...

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

Mutta reipas on pieni mies.

Halihoitoa otettiin roppakaupalla ja hassuteltiinkin :)

Työpäivä jäi äidinosalta väliin päivystyksen ruuhkaisuuden takia...

ja lääkärin todistuksenkin unohdin kaiken keskellä pyytää...

mutta se on murheista pienin...

Minun sydän...

se on aika rikki...

Tahtoisi niin paljon hyvää...

Mutta saanut liikaa pahaa...

Ei enää ymmärrä eikä halua ymmärtää...

eikä tässä pidäkään ymmärtää...

ei enää jaksa...

eikä kaikkea tarttekaan jaksaa...

Olen surullinen, vihainen ja pettynyt.

Meidän perhe...

Saman katon alla...

Mutta aivan hajalla...

Jotain olen oppinut...

Osaan olla kylmä ja tyly...

tässä kohtaa sitä täytyy olla...

En pyydä anteeksi tunteitani!

En ota syitä niskoilleni asioista joihin en ole syyllinen!

Ja vaadin!

Niin paljon toivon edelleen...

mutta...

paljon paljon ja vielä enemmän pitää...

Väsy...

Sen parissa on mennyt aamu.

Pitäisi siivota kun kaikki on rempallaan...

Mutta kun tänään tahtoisin vain nukkua lämpimän peiton alla.

Mutta tänään ei voi... tai siis no voi...

mikäänhän ei estä niin tekemästä...

Mutta eipä tule hyvä mieli siitäkään itselle kuitenkaan loppujen lopuksi.

Kait se täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa puuhaamaan.

Ja kääntää ajattelu senkin suhteen positiiviseksi.

Tulee hyvä mieli kun tulee siistiä ja puhdasta.

Siivotessa tulee myös lämmin kuten peiton alla.

Lisäksi taidan virittää tulen takkaan...

Ja hyvää musiikkia soimaan niin siivous sujuu kuin tanssi...

(tai vaihtoehtoisesti muuttuu pelkäksi tanssimiseksi neiti M:n kanssa :)

Tanssii...

laa laa lala la laa...

Speciaalit sorryt siskolle... taida olla sun lemppareita tää XD

Mutta jotenkin vain nyt istuu siisvouspäivääni...

Tiedän OUTOA XD

Mrh...

Voisiko se potkiminen nyt jo viimein loppua...

On se kumma että kun yhtäältä saat asiat kuntoon niin toisaalta tulee niskaan täyslaidallisen....

Edessä viisi päivää vapaata... saa nähdä mitä siitä tulee...

Kauheasti en taas vaihteeksi odota...

Turhaan taas mitään ennakkoon ajattelin ja suunnittelin.

MRH... Sellaista kurkkumurinaa...

Matalaa ja tasaista...

Se auttaa pahaan mieleen...

ainakin vähän.

Ja se kameran laturikin löytyi...

yllättäen heti päätti ilmaantua kun valloille pääsi ajatus

tavallisten paristojen käytöstä....

Mutta että ainakin kameran akut saa taas latinkiin...

Nyt olen vain sitten ollut saamaton...

Vielä kun joku lataisin minun akkuni...

Noh jotain hyvääkin sentään...

Huomenna tulee ystävä käymään

ja tuo samalla rakkaan Helmi koirasen takaisin kotiin :)

Jo sitä hölmöläistä onkin ollut ikävä.

Ja lisää musaa...

Sitä on taas elämääni alkanut lipua lisää päivä päivältä enemmän.

Sille on taas aika...

sekin kuten moni muu asia elämässäni on erittäin ajoittaista.

Kotona on ajoittain kaikki tip top

Ja ajoittain voi vain miettiä mitä ihmettä,

kun kaikki on juuri siinä mihin se nyt on satuttu kädestä laskemaan.

Tuulella mennään...

Mutta yritetään olla ottamatta stressiä.

Ei sillä...

minä tykkäisin kauniista kodista jossa olisi tavarat paikoillaan.

Mutta minun kotini ei tällä hetkellä sitä ole...

Tällä hetkellä imuri nököttää takan vieressä orpona...

Se tahtoo olla seurassamme eikä yksin paikallaan...

Neiti M:n lelut retkottavat yksi siellä toinen täällä...

Ei sillä, ne on kerätty tänäänkin jo monesti mutta niillä on uhma...

Mutta no josko hali hoito auttaisi niitäkin...

Sitä varmasti ovat vailla

ja sitä saavat kun koppaan aina millon minkäkin

nallen tai kanin syliini sohvalta etten istu päälle.

Eipä se huonoa ole tehnyt minullekaan...

Jokaisen tulisi halata nallea vähintään kerran päivässä...

Siitä tulee hyvä mieli :)

Fiiliksellä beibi...

Mutta tuulella mennään ja minä hyväksyn sen.

Tavoite on parantaa mutta pääasia että mennään!

Ei seisahduta....

Seisahdus ei ole hyvästä...

Ja sekin on koettu.

Ei kait sitä voikaan oikein odottaa kodiltakaan

kun elämä muutenkin on kuin sekaisin heitetyt hamahelmet,

joista aikaan voi saada mitä kauneimpia kuvia

mutta joka vie aikaa kun sitä sekalaisesta kasasta lähtee

etsimään oikean värisiä esiin

ja sommittelemaan niitä yhteen.

Ja muuten mitä tulee aiemmin mainittuun

kameran paristojen laturiin...

On sekin edelleen piiloutunut...

Ja kun ihminen fiksoituu kadonneeseen laturiin,

niin ei voida olettaa että älyäisi laittaa kameraan

ihan tavalliset paristot...