Mrh...

Voisiko se potkiminen nyt jo viimein loppua...

On se kumma että kun yhtäältä saat asiat kuntoon niin toisaalta tulee niskaan täyslaidallisen....

Edessä viisi päivää vapaata... saa nähdä mitä siitä tulee...

Kauheasti en taas vaihteeksi odota...

Turhaan taas mitään ennakkoon ajattelin ja suunnittelin.

MRH... Sellaista kurkkumurinaa...

Matalaa ja tasaista...

Se auttaa pahaan mieleen...

ainakin vähän.

Ja se kameran laturikin löytyi...

yllättäen heti päätti ilmaantua kun valloille pääsi ajatus

tavallisten paristojen käytöstä....

Mutta että ainakin kameran akut saa taas latinkiin...

Nyt olen vain sitten ollut saamaton...

Vielä kun joku lataisin minun akkuni...

Noh jotain hyvääkin sentään...

Huomenna tulee ystävä käymään

ja tuo samalla rakkaan Helmi koirasen takaisin kotiin :)

Jo sitä hölmöläistä onkin ollut ikävä.