Niin taidetaan olla samiksia pikkuneiti M:n kanssa. Kiltti edelleen kuin mikä mutta löysipä neiti taannoin oman tahtonsa. Ja se tahto onkin sitten oikein isolla T:llä!
Kun neiti päättää tahtoo ja haluaa niin hän sitten myös päättää tahtoo ja haluaa!
Pois alta risut ja männynkävyt ja kaikki muukin edessä ja läsnä oleva silloin!
Ja mitäkö hän sitten tahtoi...
Tahtoi jotakin mitä en osannut antaa... neidin mielestä ainakaan :D
Tahtoi syliin, ei tahtonut syliin, tahtoi lattialle ei tahtonutkaan. Tahtoi keksin, vaan eipäs sitten kuitenkaan tahtonutkaan.
Kaikkeni yritin vaan ei kelvannut, vaippakin vaihdettiin mutta ei auttanut... Neiti tahtoi raivota!
Ja no minkäs siinä teet... totesin että siinähän sitten raivoat, ja istutin neidin säkkituoliin. Ja no sehän "riemastutti" entisestään. No siinä neiti itki, potki ja raivosi. Milloin istuallaan milloin selällään... kellottanut en mutta varmasti ainakin 20minuuttia.
Ja sitten kuin joku olisi kääntänyt vivusta... neiti lopetti. :)
Lakkasi itkun, potkun ja raivon, nousi ylös jutteli äiti äiti tätä... alkoi leikkimään. :D
Totesin jotta se lieni jokin systeemiinsä keräytynyt joka vain piti purkaa ulos. Ja kun se tuli tehtyä oli kaikki taas vallan mainiosti.
Ja niin mitenkä niin samiksia... no lienen itsekin samanlainen... ainakin Pahis sanoo :D
Ja no myöntänen sen itsekin... en ole herkkä suuttumaan, mieleni kyllä pahoitan mutta senkin usein pidän ihan omana tietonani. Mutta sitten kun suututtaa, suututtaa kunnolla! Ja puretaan sen kaiken edestä. :)
Ja itsellä ollut nyt pari päivää sellainen olo että jos voisi niin voisi itsekin vetää oikein kunnon itku potku raivarit... helpottais kummasti oloa. Noh en ole vetänyt vaan yrittänyt käyttäytyä normaalisti ja rauhallisesti välillä paremmin ja välillä huonommin siinä onnistuen.
Mitään varsinaista yksittäistä syytä minulla ei oloon ole. Vain kaikkia pieniä juttuja jotka sitten kasautuivat "säiliön" täydeltä ja kun tila loppuu alkaa vuotaa yli.
Menee taas ohi tiedän mutta aikansa kestäessään niin rasittavaa.
Kun vain voisikin itsekin oikein huolella raivota kaiken pois... mutta un eihän sitä nyt syyttä suotta voi alkaa kenellekään rähjäämään. Ja yksin rähjäyksessä ei ole mitään mieltä, se ei vain helpota. Kummallista mutta helpottaakseen itkupotkuraivari vaatii yleisön :D
Kuvia en valitettavasti raivoavasta neidistä saanut kun kameran akut ovat tyhjät ja olen taas laittanut laturin hyvään talteen... juu-u tosi hyvässä tallessa on taas... ei tarvi käyttääkään XD
Täytyy laittaa Pahis asialle etsimään kun itse olen jo muutaman päivän haeskellut ilman tulosta. Se on kuma juttu että Pahis aina löytää kaikki "hyvään talteen" laittamani tavarat jota itse en löydä. Joskin sama toimii myös toisin päin.
Mikä siinä onkin ettei voi niitä omia tavaroitaan löytää.
Pikku neiti nykyään myös tahtoo syödä IHAN ITSE! Ei saa auttaa! Ei edes koskea hänen lusikkaansa! Eikä ottaa toista lusikkaa jollai syöttäisi samalla kun hän itse yrittää.
Ei, ei saa!
Alkaa sen päiväinen huuto jos näin menet tekemään. Noh tulos on se että neiti syö siis itse...
Ja on sitten koko tyttö yltäpäältä ruuassa!
Kun juu lusikkaa käytetään...
sillä koputetaan pöytään rytmiä samalla kun toisella kädellä pistellään ruokaa suuhun. :P
Noh tärkeintä kuitenkin että neiti syö. Meni se ruoka sitten kuinka hyvänä sinne suuhun. :)
Ja no niin mitä sitten tulikin sanottua... samalla kun tätä kirjoittelin pyysin Pahista katsomaan josko löytäisi sen laturin... ja niinhän se taas kävi! Hän käveli makkarista avasi senkin laatikon ja TADAA! Nyt saadaan akut lataamaan ja taas kamera toimintaan. Kun ei edes otettuja kuvia ole saanut siirrettyä kameralta koneelle.
Josko nyt saisin ne koneelle ja aikaiseksi muokattua niin saisin taas tännekin laitettua... kun aivaan suoraan kamera kokoisina eivät oikein ole mukavia sivulle laitettavia. Isoja kun ovat niin latautuminen kestää ja kestää ja kestää... täytyy siis pienentää ennen julkaisua. Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada valmista aikaan :)
Nyt aloitan valmistautumisen viikon ainokaiseen työvuoroon jos saisi tsempattua itsensä häiriköimään kaikki osastolle "eksyvät" asiakkaat tarjoamalla heille apuani. XD
2 kommenttia:
Totta, niin on pikkuneiti M ihan kuin äitinsä. Teillä on siis menossa ruokaa tukassa ja navassa vaihe ;) Jos et pahastu niin linkkaan sun postauksen mun blogiin.. Niin on kuvaava tuo itkupotkuraivari!! Ja ne apupyörät ei halunnu muuten matkustaa edes mumppalaan ne jäi sitten siitäkin reissusta nököttämään eteiseen.. hyvä minä ja mun muisti. Haleja muksuille ja sulle mutta pahista saat kyllä halata itse. See you.
Juu todellakin tukassa, navassa ja varpaanvälissä :D
Ne apupyörät on mitä ilmeisimmin päättäneet majailla teillä vielä tovin. :D Vähän samoin kuin se dvd jota toin ihan pariin kertaan ja tuo nyt eteisessä notkuva ulkoilupuku :D
Ja juu linkkaa vaan ihan vapaasti. Sulle on myönnetty iäinen linkitys yms vapaus XD
Mä yritän ottaa foton niistä enkeli/keijukaisista piti eilen ottaa mutta en ensin muistanut ja sitten en ehtinyt enää kun oli tohinaa. Mutta laitan sulle heti kun saan napattua kuveja. Ne oli meinaan niin hienot ja ihan huusivat että tahtovat teille! :)
Lähetä kommentti