30.9.2008

Voi mitä ihanuuksia!

Netin ihmeellisestä maailmasta bongasin tälläisiä ihanuuksia Tohvelisankarilta
Nuo valkoiset sydänballeriinat ja sitten 50%mum and dad olisivat niin meidän neidin. Ja noihin punaisiin sydän balleriinoihin mimmulla olisi aivan nappiin osuva samettinen puku käsittäen housut ja mekon. =)
Aivan ihania tossuja kaiken kaikkiaan tuolla ja paljon erilaisia.
Ainoa harmi oli että noin 4vuotiaaseen asti on heillä kokoja kun jo haaveilin että vaikka hintavia ovatkin olisin koko poppoolle jouluksi tilannut mutta ehkä sitten vain mimmulle... katsotaan nyt. Saattaa iskeä nuukuus taas kun asiaa muutaman päivän pohdin. Vaikka nuo ovat kyllä ihan aitoa nahkaa että sikäli hinnalla pilattuja ja kun tietää mikä homma on moisia pieniä tossuja väkästäessä. Että vielä kerran isot kiitokset Suuntaan Sweet ricochet:iin päin Ninulille edellisistä neidin tossuista. Tarkasti on talteen laitettu. =D

Hitsi mutta tuo pikku neiti on hassu! Mennä mönkii ympäri ämpäri kämppää ja tutkailee kaikkea eteen osuvaa. Ja keksinyt että sohvapöydän hyllylle voi kiivetä ja nyt aina kyllästyessään lattialla seikkailuun kapuaa sinne ja aloittaa sen maan kitinän että kun hän on jumissa! =D
Tosiasiassa neiti kyllä sieltä pääsee ihan itse poiskin kunhan passuuttaa. Olen ottanut nyt linjan että heti en hyppää ottaman pois kun sinne kapuaa. Vastaan vain että osaat itsekin tulla sieltä pois kun menitkin. Ja toisinaan hetken sieltä huudeltuaan toteaakin että jasso no ei sitten ja kömpii vallan sujuvaan pois. Mutta ainakin yhtä usein ellei useamminkin sitkeänä ja päättäväisenä tyttönä huutelee niin kauan että minä en jaksa kuunnella vaan nostan syylini pois sieltä. Pahis väitti että äitiinsä tullut pääkkö... Mitä! Minäkö muka pääkkö!?! Eikä pois se minusta, mitään en myönnä!  =D 

Herttainen herttainen äidin kulta Killi. Jos voi poika olla suloinen ja reipas. =)
Kantoi tänään kaksi satsia takkapuita sisään ja tyhjensi tiskikoneen. Ja ihan oma-aloitteisesti! Se on kyllä niin herttainen kulta poika. Toisinaan kyllä erittäin ovelastikin sitä. Paljosta on päässyt kuin koira veräjästä kun osaa olla niin niin suloinen ja vakuuttava. =D

Mitzu miehelle tässä pähkäillyt jonkinlaista toimintasuunnitelmaa että saataisiin hommat toimimaan. Juuri nyt niin paljon uhmaa, itsenäistymistä ja "isoa poikaa" että vanhemmat on kovilla. Miettinyt viikon suoriutumis ja palkinto mallia. Vielä kun keksisi miten tuon palkitsemisen toteuttaisi...

Itseä harmittaa kun tänään ollut niin flunssan väsyttämä. Tuntuu että hermostunut pienistäkin asioista aivan turhaan vain siksi että on niin huono olla ja väsyttää. Mutta olenpa sitten ottanut hatun kauniiseen kouraan tänään myös monta kertaa ja pyytänyt anteeksi hermostumistani. Todennut ja lapsillekin selittänyt asiaa sitten. Ja aina meillä on ollut kyllä periaate että tunteensa saa näyttää sekä hyvät että pahat. Ja anteeksi pitää pyytää ja pyytävälle aina annetaan anteeksi. Tästä toisinaan johtuu että melutaso myöskin katon alla nousee kiitettävästi, mutta toisaalta ajattelen että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. =D Ja kaikkien viimeaikojen tapahtumien varjossa parempi että oppivat kertomaan ja ilmaisemaan tunteensa kuin patoamaan ne sisäänsä kasvavaksi palloksi joka väistämättä purkautuu joskus jolloin seuraukset voivat olla tuhoisat.

19.9.2008

Jos ei ois jos sanaa...



kun se jossittelu ei eteenpäin auta...

Tämä nyt on taas niitä päiviä... aina ei vain jaksais... Joskus sitä vain miettii... vaikka parempi kait olis olla miettimättä... 

Paskaan voi astua... ja se oma piha on se missä sen varmimmin tekeekin... 

Jostain se voima on aina vaan kerättävä että jaksaa...



Ja vaikka paljon ottavat niin, niin paljon antavat... Kolme mailman suurinta ja positiivisinta syytä... 

Äiti kertoisitko

Olen kuusivuotias ihminen jo
niin että äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt ,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
He sanovat: Odotahan nyt?.

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin,
taikina lapseksi muovattiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti voiko tälläistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan.

Äiti voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni
Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen, jos ääneti jään.
Joten rakennusaineesta kerron:
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan Isämme kultaisin
meille kaikille lahjoitti paketin
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen;
Käytä ainetta reilusti tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus
jonka päällä on teksti: Rakkaus
Tästä sinutkin lapseni tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu.
Siitä kaikki kaunis rakennettu.
Siitä onni on koteihin asennettu.
Sen avulla paha on karkoitettu.

-Martti Puomisranta-

Äidin kulta,
nätti ku räkärätti,
sievä ku sika pienenä,
rakkaani rakopeppuni,
armaani aurinkoiseni
kultani kultaakin kalliimpi!


Väkisinkin pistävät hymyilemään ja saavat kaiken tuntumaan jaksamisen arvoiselta.

10.9.2008

Voi hitsi =)

Tällaisen päivän piristeen sain osakseni eilen... tai siis oikeastaan bogini sain =)

Isot kiitokset Sweet Ricochet:in Niinalle. 
Pitää pohtia kenelle kunnian eteenpäin luovuttaisi...
(muuten ihka ensimmäinen kunnianosoitus jonka blogini sai =)

Nyt on sitten ensimmäinen työpäiväkin suoritettu pitkästä aikaa. Pituutta työpäivällä (tai siis oikeastaan illalla) huimat 4h! =) Miten ihmeessä sitä jaksaa tänään toisen samanlaisen putken... vallankin kun loppuviikko onkin sitten taas vapaata. =)
Mutta mukavaahan tuo oikeasti oli vaikkakin alkuun oli aikas ulkona hommasta. Mutta kyllä se siitä kummasti illan aikana taas muistui mieleen. 
Mutta oikeasti tuntui tuo työpäivä enemmänkin siltä kun olisi mennyt jotakin harrastamaan kuin töihin! Vallankin tuon päivän pituuden takia. =)

Mutta kyllä olikin jo aika saada itsetä tämä "mökkeily" loppu.
Kun tuppaan olemaan aika kotihiiri jos ei mitään ohjelmaa ole... jos ei ihan pakko niin en mihinkään lähde. Ja pidemmänpäälle kun neljänseinän sisällä käkkiminen ei tee hyvää päälle. Liikaa aikaa ajatella. 



Näitä kuvia katselen usein itsekseni, ja katsellessa muistan sen lumoavan olon joka tuolla hetkellä oli. Iltahetki jona kaikki päivän ikävät tapahtumat pyyhkiytyvät mielestä. 
On vain muutama asia tässä maailmassa joka saa aikaan saman hyvän olon ja positiivisen unohduksen.
Tämä on se mikä saa jaksamaan päivästä toiseen. Vaikka kuinka vaikeita olisivat päivän aikana olleet niin joka ilta nukkuvia lapsia katsoessa on kaikki anteeksi annettu ja unohdettu. 

Voi kun sitä osaisi olla yhtä armollinen kaikille ja kaikessa tässä elämässä...

6.9.2008

Ei voi olla totta...

löytyi sitten se kameran siirtojohto! =) 
Ihan nenän allahan se oli kokoajan mutta kun ei huomaa niin ei huomaa. =)
Kun on päättänyt että jokin on kadoksissa niin onhan se sitten!  Juurikin eilen illalla hain kaakao purkkia keittiöstä... ei ei missään ja siinähän se taas oli... NENÄN EDESSÄ.
No lapset saivat kaakaonsa ja kaikilla hyvä mieli vaikka se hiukan kestikin. =)


Tänään olisi taas luvassa viikon pesut koirille ja pyykkiäkin voisi pyörittää... Olisipa kätevää jos koirien pesuunkin olisi kehitetty kone... tuo tavallinen pesukone kun ei kieputuksineen oikein toimi =D
Kuivausrumpuun olisikin olemassa sellainen teline että ei menisi ympäri ämpäri täytyisi vain modifioida luukkuun reikä päätä varten. =D


No joo... kuivuri kuivurina ja koirat föönin alle. =) Eivätpä onneksi ole mitään mega tukkia niin ei nokka kauan tuhise. Ja siihen on jo niin tottunut... tarkemmin ajatellen noin 8vuotta on mandia pesty ja föönattu ja lisänä siihen pahiksen oma tyttö Hempukka, Inkkari (joka siis asustaa onnellisena ainoana siskoni luona nykyisin. Paljon rapsutuksia! =) ) ja lisäksi vierailevana tähtenä käynyt Ashley (koira jota ei voi kuin rakastaa ja joka opetti myös pahiksen ymmärtämään apsojen sielun elämää niin että pahiksellakin nykyään omansa. =) Ja tottakai ashleyn lapsi! Miehellä joka ei ymmärtänyt polvenkorkuista pienempien koirien tarkoitusta on oma karvalankamoppi! =D )

Meidän pikku neiti kera iskän. =) Lystiä oli kun iskän ajamaton ruokoton parta pisteli =) (ei ollenkaan niin pahis mies kun pikkuneidin pikkuruinen pikkusormi vilahtaa ;)

Ja velmuilua uusien opittujen temppujen parissa =)

Mutta viikonlopun hommat ja menot kutsuvat...
lisää todennäköisesti seuraavan kerran ensiviikon puolella. =)
(ja tästä lähtien kera kuvien ;)