Isot kiitokset Sweet Ricochet:in Niinalle.
Pitää pohtia kenelle kunnian eteenpäin luovuttaisi...
(muuten ihka ensimmäinen kunnianosoitus jonka blogini sai =)
Nyt on sitten ensimmäinen työpäiväkin suoritettu pitkästä aikaa. Pituutta työpäivällä (tai siis oikeastaan illalla) huimat 4h! =) Miten ihmeessä sitä jaksaa tänään toisen samanlaisen putken... vallankin kun loppuviikko onkin sitten taas vapaata. =)
Mutta mukavaahan tuo oikeasti oli vaikkakin alkuun oli aikas ulkona hommasta. Mutta kyllä se siitä kummasti illan aikana taas muistui mieleen.
Mutta oikeasti tuntui tuo työpäivä enemmänkin siltä kun olisi mennyt jotakin harrastamaan kuin töihin! Vallankin tuon päivän pituuden takia. =)
Mutta kyllä olikin jo aika saada itsetä tämä "mökkeily" loppu.
Kun tuppaan olemaan aika kotihiiri jos ei mitään ohjelmaa ole... jos ei ihan pakko niin en mihinkään lähde. Ja pidemmänpäälle kun neljänseinän sisällä käkkiminen ei tee hyvää päälle. Liikaa aikaa ajatella.
Näitä kuvia katselen usein itsekseni, ja katsellessa muistan sen lumoavan olon joka tuolla hetkellä oli. Iltahetki jona kaikki päivän ikävät tapahtumat pyyhkiytyvät mielestä.
On vain muutama asia tässä maailmassa joka saa aikaan saman hyvän olon ja positiivisen unohduksen.
Tämä on se mikä saa jaksamaan päivästä toiseen. Vaikka kuinka vaikeita olisivat päivän aikana olleet niin joka ilta nukkuvia lapsia katsoessa on kaikki anteeksi annettu ja unohdettu.
Voi kun sitä osaisi olla yhtä armollinen kaikille ja kaikessa tässä elämässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti