Näin keitämme makaroonia...

Onko se muuten makaronia vai makaroonia?
No mutta anyway...

Aloitetaan siitä että saavutaan keittiöön.
Husataan kaikkea asiaan kuulumatonta.
Todetaan että kattila on likaisena... Tiskiallas täynnä tiskejä.
Pitää siis täyttää tiskikone että voi tiskata kattilan.
Häsätään taas epäolennaisuuksia koska alkoi ketuttaa.
Laitetaan vettä vedenkeittimeen kiehumaan että saadaan makaroonit kiehumaan nopsempaa.
Nostetaan kitisevä lapsi syöttötuoliin ja leikitään sen kanssa.
Täytetään sitä tiskikonetta.
Hoksataan että niin lapsi pitää ruokkia.
Otetaan ruokatarvikkeet jääkaapista ja mietitään että pitää antaa koiralle vettä.
Laitetaan lapsen ruoka lämpiämään mikroon.
Mietitään mitä helkkaria äsken mietittiin että pitää tehdä.
Ei muisteta ja lähdetään hakemaan olohuoneesta konetta kun tuli mieleen pari juttua mitkä pitää katsastaa.
Kävellään keittiöön ja muistetaan vastaan kävelevästä koirasta että sille piti antaa vettä.
Annetaan koiralle vettä ja surffaillaan katsomaan niitä juttuja. 6 sivustolta yhtäaikaisesti.
Lapsi kitisee syöttötuolista ja muistetaan että ai niin sille oli ruoka mikrossa.
Otetaan ruoka ja syötetään sitä lapselle samalla kun edelleen katsastellaan niitä juttuja.
Lapsi on syönyt joten nostetaan se takaisin lattialle.
Muistetaan että ai niin se makarooni.
Täytetään tiskikone loppuun ja tiskataan kattila.
Laitetaan vedenkeittimen vesi uudelleen kiehumaan.
Käydään vessassa ja takaisin keittiöön tullessa katsotaan kuinka lapsi leikkii tyytyväisenä koiran kipolla.
Hoksataan että ei hitsi mähän laitoin siihen juuri vettä!
Nostetaan lapsi pois lammikosta ja kuivataan lattia.
Väännetään hellan levy päälle ja laitetaan kattila levylle ja kaadetaan vesi vedenkeittimestä sinne ja laitetaan lisää vettä kiehumaan vedenkeittimeen.
Katsastellaan taas niitä juttuja koneelta.
Katsellaan portilla leikkivää lasta ja hoksataan että sillähän on vielä ne märät vaatteet päällä joten mennään riisumaan ne pois.
Laitetaan makaroonit kattilaan kiehumaan.
Selataan lisää juttuja ja aletaan kirjoittamaan blogikirjoitusta.
Käydään lohduttamassa ulkoa tullutta itkevää lasta ja käsketään lapset sisään syömään.
Mietitään että kauankohan lie jo makaroonit kiehuneet, todetaan ne kypsiksi joten kaadetaan keitinvesi pois. Ja laitetaan eilinen kastikkeen loppu mikroon lämpiämään.

Ja mainittakoon vielä että kaiken maailman ylimääräistä ja asiaan kuulumatonta sähläystä mahtui vielä vähän joka väliin.

Ja kuinka paljon aikaa tähän makaroonien syömiskuntoon saamiseen meni kaiken kaikkiaan aikaa... Heh.... N. 1,5 tuntia... Aika hyvin sikäli että makaroonin keittoaika pussin ohjeen mukaan on 8 minuuttia.

Aika suoritus... Hyvä minä!

Lisää aiheesta ja ennen kaikkea syystä kuluneeseen aikaan yhteenveto palaverin ja lopullisten tulosten saannin jälkeen.

Ps: tätä tekstiä kirjoitin n. 1h ja 15min. Go minä!

Tänään...

Minä olin kaikkea muuta kuin tyyni ja rauhallinen pullantuoksuinen äiti...

Tänään...
tälle äidille kaikki tuntui vain olevan ihan liikaa...

Tänään...

 tämän eläinrakkaan äidin olisi tehnyt mieli kuristaa neljä karvaeläintä...

Tänään...

 tämän äidin teki mieli huutaa kiltisti lukuläksyä ääneen lukeneelle pojalle että onko ihan pakko...

Tänään...

tämä äiti huusi lapsilleen niin paljon kuin keuhkoista lähti luvattoman monen kirosanan säestyksellä...

Tänään...

tämä äiti sai totaalisen itkupotkuraivarin...

Tänään...

tämä äiti itkupotkuraivarin seurauksena löi kätensä tuoliin ja nyt ei keskisormi taivu kunnolla ja on KIPEÄ...

Tänään...

tämä äiti itki niin että leukaväpätti eikä pystynyt puhumaan...

Tänään...

tämä äiti äiti kaipaa kovasti lääkkeitään...

Tänään...

tämä äiti on onnellinen että PP:n setä kävi "kylässä" pannuhuoneessa ja lämmitys toimii...

Tänään...

rentoutti itkevää mieltä...

Tänään...

tämä äiti laittaa lapset ajoissa nukkumaan...

ja ottaa kuuman suihkun...

yrittää antaa anteeksi itselleen...

ja toivoo että huomenna on parempi päivä...

Tänään...

tämä äiti rakastaa lapsiaan kaikesta huolimatta enemmän kuin mitään muuta...

Ja tapahtui niinä päivinä...

Eli blogin hiljaisuuden aikana...

Joulu oli ja meni. 

Olen kasannut itseäni sairasloman aikana.

Ajettiin ojaan ja auto meni lunastukseen.

Harmitti niin vietävästi.

Hyvä auto ja sinne meni.

Ja niin tavallaan pienestä. 

Mutta kun lähti luistamaan ja syvä ojan piennar veti...

niin sinne meni kyljelleen ojaan. 

Onni onnettomuudessa oli että ajettiin hiljaa ja ketään ei sattunut.

Uuden auton etsiminen oli ajatuksenakin itselle tuskainen.

Mutta suuri kiitos suuntautuu siskolle ja ennen kaikkea buutsimiehelle!

Ja nyt on "uusi" musta kissaeläin pihassa. :)

Se on Söpö! :) 

Vielä ei niin hyvin olla tutustuttu että olisin selvinnyt onko se kumpaa "sukupuolta"

Minulla kuten siskollakin kaikki autot ovat olleet jompaa kumpaa.

Uusi kissa on 5 paikkainen mutta rekisteröity seitsemälle.

Niin monesti kun aiemmin olisi ollut parille lisäpaikalle tarvetta.

Joten seuraavaksi hankinta listalla on lisäistuimet taakse.

Tuppaavat vain selvityksen perusteella olemaan käytettyinä aika kysyttyjä.

Mutta eiköhän sellaiset jostain löydetä.

Ja vinkkejä otetaan mieluusti vastaan jos joku tietää sellaisia olevan jossain tarjolla. :)

Nyt on hyvä alkaa palailemaan arjen pariin sairasloman jälkeen, uuden kissan kyydissä.

Ja eiköhän se uuden kissankin viehkeys/miehkeys siitä sitten kilometrejä yhdessä tahkoessa selviä. :)

Minä haluan...

Kauniin kodin...

Sellaisen pölyttömän...

Sellaisen jossa tavarat ovat aina järjestyksessä ja paikoillaan...

Sellaisen jossa on puhtaat pestyt ikkunat...

Sellaisen jonka lattiat hohtavat puhtautta...

Sellaisen jossa pöydät ja tasot kiiltävät...

Sellaisen jossa minun ei tarvitsisi koskaan siivota...

Voisiko joku tuoda minulle sellaisen?

Noh turha taitaa olla toive vaikka siitä kuinka pukille kirjoittaisin.

Itse täytyy siivota...

Voisiko joku opettaa minut siivoamaan...

Ja opettaa minulle sen puhtauden ja järjestyksen ylläpidon...

Tai mikä tärkeintä...

Voisiko joku opettaa minut tekemään asiat loppuun asti?

Se se on tämän pienen ihmisen ongelma...

Kaikki on kokoajan kesken...

Tykkään tehdä käsitöitä...

siksi niitä lojuukin nurkissa ties kuinka monta...

keskeneräisenä...

Pesen pyykkiä...

Mutta en oikein koskaan saa kannettua niitä puhtaita vaatteita kaappiin...

(tästä syystä ostin lapsille vaatekaapit kodinhoitohuoneeseen. 

Valitettavasti sinne ei vain enempää mahtunut.)

(puoliksi uusiutunut keittiö. Ja puolustukseksi sanottakoon että meillä laitettiin juuri ruokaa, ja kyllä siivottiinkin sen jälkeen jo.)

Teen pientä pintaremonttia ja sisustan...

Keittiön kaapeista on puolet maalattu (suuri kiitos siskolle avusta)...

Tytön huoneeseen on tarveaineet valmiina...

Pitäisi vaan saada laitettua...

Makuuhuoneessa on tehosteseinä maalattu...

pitäisi vielä loputkin...

Olohuoneen, takkahuoneen ja keittiön ulkoseinä on maalattu... 

Loput pitäisi vielä...

Ja olohuoneen takkatilan ja keittiön lattiat vaatisivat uusimista...

sitten kun budjetissa on varaa...

Ai niin...

olohuoneen ja takkatilan katto pitäisi maalata vaaleaksi jotta tulisi valoisammaksi...

(olohuoneessakaan ei enää tällä erää näytä tällä.)

No on meillä jotain valmistakin...

poikien huone on tapetoitu ja maalattu (siitäkin suurtakin suurempi kiitos siskolle avusta)... 

tarvitsee enää verhon ikkunaan.

Ja se on juuri sellainen kuin visioinkin. :)

Poikien näköinen raikas ja sopivasti räväkkä.

Mutta uskotteko...

Minun päässäni kotini näyttää kauniilta...

Ja sitten joskus kun se on valmis, se on kaunis...

Sohvan takana on kaunis värillinen seinä...

ja seinällä kolme kaunista mustavalkoista taulua...

Keittiössä valkoiset kaapistot ja mustat työtasot...

Tammisen ruokaryhmän takana seinällä kaunis kuvio...

Ja mistä tämä kaikki kumpusi...

Joulu...

siitä tosiasiasta että se on aivan kohta...

 ja meillä ei sitten ensimmäistäkään tikkua ole ristiin laitettu sen eteen...

tai no oikeammin ei ollut ennen kuin tänään...

Nyt on imuroitu olohuone ja takkatila...

loppu huusholli jäljellä...

olen pessyt yhden ikkunan...

olen pyyhkinyt pölyt tv-tasolta, cd-hyllystä 

ja osin toisen vitriinin päältä.

Lisäksi pesin tahmatassujen jäljet vitriinin ovista.

Niin että mikä loppuuntekemisen vaikeus...

Mitä siitä tulee...

Kun viisi henkisen perheen äiti

kyllästymiseen asti kiroaa vaaleaa beigen väristä sohvaa

joka on jatkuvasti likainen ja tahrainen...

(tarkkakatseinen voi havaita the mummo-koiran kuvasta tai ainakin nenän ;)

Ei kuvassa ei ole värivääristynyt kuva beigen värisestä sohvasta...

vaan todellakin sohva sai VALKOISET päälliset...

Ja ei, kyseessä ei ole mielenhäiriö 

eikä ymmärtämättömyys siitä että valkoinen on vielä herkempi...

Mutta kun budjetti on pieni 

on 80 euron hintaero ratkaiseva.

Ja sanottakoon nyt vielä se 

että ajatuksena on myöhemmin kenties värjätä päälliset tummaksi.

Ja hyvinpä tuo valkoinen kyllä sisustukseen istuu.

Sohvan takana olevaan seinään on jo pitkään ollut ajatuksena laittaa uusi väri.

Josta sohva sitten myös saisi kyllä pontta itseensä noin valkoisenakin. 

kuvissa pieniä otoksia  ympäriltä...

pehmeää valoa elämään... 

rakkaan harrastuksen tuloksia...

ja yksi rakas ystävä ja harrastuskaveri jota suuresti yhä vieläkin kaivataan...

ja tullaan aina kaipaamaan...

Ja mitä elämään muuten tulee... 

Niin yritetän ottaa rauhassa ja stressaamatta...

ja seuraavan kappale sanokoon puolestani sen

mikä minulta jää yleensä ääneen sanomatta...

mutta ystävät olette aina mielessä...

vaikka en sitä aina osaa sanoakaan...

ja speciaalina siskolle...

Mikä boogie...

Lauantai aamun kultaisina hetkinä...

tapahtuu mm. tätä...

(Videon laatu ei päätä huimaa pahoittelen. Kuvattu ihan vain pokkarin videokuvauksella.

Ja nerokas kuvaaja ei heti hoksannut kuvata kamera oikeinpäin. 

Mutta edelleen pidän kiinni ajatuksesta parempi huono ja ikuistettu kuva kuin se jota ei kuvattu lainkaan.)

Neiti M (2v 9kk) diggaa finteligenssiä ihan kympillä! :)

Ja hyvä on boogie! 

Onko teidän viikonlopun boogie yhtä hyvä?

Mukavaa viikonloppua ja hyvää boogia meiltä kaikille. :)

Sitä saa mitä tilaa...

Näinhän se menee...

Pikkuneiti M  eilen oikein tättähäärä päällä

intoutui tökkimään keittiössä paahtoleipäpakettia. 

Pari kertaa jo kauniisti sanottuani jotta ei saa,

suutahdin kaikkeen muuhunkin ympärillä tapahtuvaan häsliinkin

ja komensin hyvin tiukkaan ja hieman ääntä korottaen jotta:

"Ja nyt sitten lakkaa tökkimästä sitä leipää!"

No neiti lakkasi ja alkoi hyvin teatraalisesti parkumaan...

Minä sitten hänelle jotta:

"Aivan turhaan parut, monesti jo sanoin. Pitää totella eikä olla tuhma."

Neiti siinä hetken jatkoi parkumista joka pian laimeni niiskutukseksi ja altakulmien katseluksi.

Ja sitten pieni hyvin tomera ääni sanoi:

"Sinun pitää nyt pyytää anteeksi."

Minä katson silmät ymmyrkäisinä...
ja pidättelin hillitöntä kikatusta joka pyrki ulos....

"Anteeksi mitä?"

"Sinun pitää pyytää anteeksi."

"Jaa minun pitää pyytää anteeksi?"

"Niin."

"Aijaa vai."

"Minäkö tässä olen ollut tuhma vai?"

"Niin."

"Ai jaa"

"Mitäs tuhmaa minä nyt muka tein?"

"Sinä komensit."

"No niin komensin. Mutta kukas sitä leipää tökki?"

"Minä."

"No saakos sitä tökkiä?"

"Ei."

"No kukas oli tuhma ja pyytää anteeksi?"

"Minä"

Nopsasti kipitti neiti halaamaan ja pyytämään anteeksi.

Ja miksi sitä saa mitä tilaa...

Pienenä (ikää varmaan 2-3v) kiukuttelin äidilleni ja 

jouduin omaan huoneeseen miettimääni.

Tovin mietittyäni tulin sieltä pois ja tokaisin äidilleni hyvin ponnekkaasti:

"Saat kyllä pyytä anteeks".

Äiti parhaansa mukaan piti pokkaansa ettei ala nauramaan ja

käytiin jokseenkin vastaavanlainen keskustelu. :)

Heti tapahtuman jälkeen soitinkin äidilleni ja voitte kuvitella että hän nauroi!
Ja sieltä se tuli...
Nonih. Siitäs sait! Sitä saa mitä tilaa! :D
Niinpä...
mitäpä siihen enää voi lisätä.
Paitsi että...

Ja niin nauroin minäkin koko sydämen kyllyydestä! :)

Keneen lie pieni tyttö tullut... ei ainakaan äitiinsä...

eihän? ;)

Ja koiran kuljetuskopat on kamalia vai? :)

Disbelief...

Mukava aamu touhuineen ennen iltavuoroon töihin lähtöä ja tytön päiväkotiin vientiä...

Rauhalliseen tahtiin aamiaista, olemista ja vähän kotitöitä rennosti yövermeissä...

Vähän ennen lähtöä tuskailua vaatevalinnoilla...

Mitä neidille... minkälainen ilma...

Niin ja itsensä pitäisi varmaan myös pukea...

Mitäs sitä tänään... hmm...

Housut nää vai nuo...

Mikä paita... 

Olisko tämä hyvä vai...

olisiko kuitenkin parempi jos laittaisi nuo toiset housut...

Pienet askeleet ja pikkuneidin pieni ääni...

"Äiti."

-No mitä kulta?

"Äiti, onko sinulla disbelief´it?

-Mitä?

"Onko sinulla disbelief´it?

-Jaa disbelief´it??? 

"Niin?" 

-Disbelief´it... hmm...

Ahaa elämys!!

-Jaa siis onko minulla tissiliivit?

"Niin onko sinulla disbelief´it?"

-No onhan minulla. :D

Kyseisen keskustelun kävin eilen neiti M:n (ikä 2v 8kk) kanssa.

Ja minulla ei koskaan enää ole rintaliivejä eikä tissiliivejä...

Tästä lähtien minä puen päälleni vain ja ainoastaan...

DISBELIEF´IT! :D

Take That - What Is Love
 

Is it a truth or is it a fear
Is it a rose for my valentine
What is love
Is it only words
I'm trying to find
Or is it the way that we're feeling now
What is love

If love is truth
Then let it break my heart
If love is fear
Lead me to the dark
If love is a game
I'm playing all my cards
What is love
What is love

A pain or a cure
A science of faith
A reason to fall to your knees and die
What is love

If love is truth
Then let it break my heart
If love is fear
Lead me to the dark
If love is a game
I'm playing all my cards
What is love
Love, love, love

Only you can save me now
Only you can heal me now
Only you can show me now
What is love

Oh is it a truth or is it a fear
Is it a rose for my valentine
What is love
What is love

Sometimes it's like I'm a world away... Sometimes I feel a world away.

Toisinaan kun jokin vain on niin omaa...
ja löydät jostain "itsesi"...
Minä löysin itseni tästä...
niin monella tapaa...

It's just my way of compartmentalising
All the things I see...

Take That - How Did It Come To This

Just the other day
Somebody said to me
Hey maybe you're just slightly schizophrenic
And a little out of reach my friend
I said 'yes, that's partly true' but jokes aside
I can explain, it's just my way of keeping track
With living on this planet
Now then, have you turned on your TV
Have you seen reality
Have you found the programme that
You've spent your whole life looking for
There's a girl in Camden town
Indecision makes her frown
Which dress would she wear today
And which way should she smile at me

How did it come to this
How did it ever come to this

All this noise and all these lights
All this talking through the night
All this expectation now it's making me neurotic
Tell me, have I seen your face before
I forgot to say hello
Thought I'd made it clear now
That I've always been a smiler, tell me

How did it come to this
How did it ever come to this
How did it come to this
How did it ever come to this

Sometimes it's like I'm a world away
Sometimes I feel a world away

Just the other day somebody said to me
Hey maybe you are oh so slightly OCD
A little out of reach my friend
I said 'yes that's partly true' but jokes aside
Please stay with me
It's just my way of compartmentalising
All the things I see

How did it come to this
How did it ever come to this
How did it come to this
How did it ever come to this


Viime aikoina niin olen huomannut enenevissä määrin 
hakevani elämääni asioita ja elementtejä tietystä paikasta...
Kaipuu tuntuu vain nyt olevan sinne niin kova...
Niin houkuttaisi buukata itsensä ensikesäksi katsomaan keikkaa lontooseen...
Perjantaihin asti olisi mietintä aikaa...
silloin tulevat liput myyntiin
ja todennäköisesti myös menevät kaikki saman päivän aikana...
Mutta nyt olisi olo että kerrankin pitäisi vain ajattelematta uskaltaa...
Ottaa ja repäistä ja vain lähteä...

Can I go back there...

(kuvat lainattu täältä ja muokattu täällä)

Jostain syystä nyt kaipaan sitä kaikkea...

ja haluaisin niin paljon mennä sinne takaisin...

jo vuosia ollut ajatus että vielä joskus haluan sinne uudelleen,

mutta nyt haluan mennä sinne...

vaikka heti...

Ja tämä on asia jonka aion toteuttaa...

Sitä en tiedä kauanko siihen menee mutta 

parin vuoden tähtäimellä aion yrittää!

sillä välin toisaalla...

eli siis blogin hiljaisuuden aikana in real life...

On tapahtunut yhtä jos toista. 

On hoivattu pentusia

ja hyvästelty niiden lähtiessä omiin uusiin koteihinsa.

Tehty päätös The mummu-koiran uran suhteen.

( koirien touhuista ja kuulumisista enemmän: http://helmeilee.blogspot.com/ )

(linkitys tuntuu jumittavan joten tarvittaessa kopioi osoite selaimen osoitekenttään)

On tehty pientä pintaremonttia. 

Käyty töissä.

Vietetty mukavia hetkiä ystävien kanssa.

Mutta on mukavien asioiden lisäksi myös ollut niitä ikävämpiä asioita.

On taisteltu omien hermojen 

kanssa ottaessa vastaan pahan olon purkua 

poika M:ltä.

Pahaa oloa jonka syynä koulukiusaaminen.

On halattu, puhuttu ja hellitty.

Vaikean asian kanssa painiessa on ollut mukavaa huomata

koulun erinomainen asenne ja toiminta asian suhteen.

Villasella ei paineta ja asia otetaan todellakin vakavasti

Ja tänä vuonna on otettu käyttöön KiVa-koulu toimenpideohjelma.

Erittäin positiivinen panostus koululta.

Ja ainakin näin lyhyen ajan tutustumisen jälkeen hyvältä vaikuttaa. 

Kannattaa tutustua. 

Mitä tulee elämään muuten...

mennään päivä kerrallaan eteenpäin...

Koska nyt ei ole kuvia laittaa niin korvataan parilla biisillä...

" Take That - Patience "

" Just have a little patience
 
I'm still hurting from a love I lost
I'm feeling your frustration
any minute all the pain will stop

Just hold me close 
inside your arms tonight
Don't be too hard on my emotions

'Cause I, need time
My heart is numb has no feeling
So while I'm still healing
Just try and have a little patience
 
I really wanna start over again
I know you wanna be my salvation
The one that I can always depend
 
I'll try to be strong, 
believe me I'm trying to move on
It's complicated but understand me
 
'Cause I need time
My heart is numb has no feeling
So while I'm still healing
Just try and have a little patience, yeah
Have a little patience, Yeah
 
'Cause this scar runs so deep
It's been hard
But I have to believe
 
Have a little patience
Have a little patience
 
Cause I, I just need time
My heart is numb has no feeling
So while I'm still healing
Just try, and have a little patience
Have a little patience
 
My heart is numb has no feeling
So while I'm still healing
Just try and have a little... Patience "

" Robbie Williams featuring Gary Barlow - Shame "

Well there's three version of this story, mine, and yours and then the truth.
And we can put it down to circumstance our childhood then our youth.
Out of sentimental gain I wanted you to feel my pain,
But it came back return to sender.

I read your mind and tried to call,
My tears could fill the Albert hall.
Is this the sound of sweet surrender?

What a shame we never listened.
I told you through the television.
And all that went away was the price we paid.
People spend a life time this way.
Oh what a shame.

So I got busy throwing everybody underneath the bus.
Oh, and with your poster 30 foot high at the back of Toy-R-Us.
I wrote a letter in my mind but the words were so unkind about a man I can't remember.

I don't recall the reasons why.
I must have meant them at the time.
Is this the sound of sweet surrender?

What a shame we never listened.

I told you through the television.
And all that went away was the price we paid.
People spend a life time this way and that's how they stay.

Words come easy when they're true.
Words come easy when they're true.

So I got busy throwing everybody underneath the bus.
Oh, and with your poster 30 foot high at the back of Toy-R-Us.
Now we can put it down to circumstance our childhood then our youth.

What a shame we never listened
I told you through the television
And all that went away was the price we paid
People spend a lifetime this way
And that’s how they stay
Oh what a shame.
People spend a lifetime this way
Oh what a shame
Such a shame, what a shame

Koiranilma...

Sellaista on kovin viimeaikoina pitänyt.

Nimitys ilmallehan tulee siitä että entisaikaan vain koirat olivat ulkona kurjalla säällä.

Koska ennen koirat olivat pääasiallisesti vain ulkona.

Kissatkin köllivät kurjalla kelillä uuninpankolla.

Jostain syystä aloin yhtenä iltana sadetta katsellessani sitä miettimään.

 Ja hämyillan vierasta muistellessa sai sade aivan uudet kasvot.

Siilinilma sen pitäisi olla!

Minä luulen että siilit pitävät sade ilmasta.

Jaa miksikö?

No Siilit syövät kastematoja,

sateella kastemadot nousevat maanpinnalle,

ja siileillä on katettu herkkuateria!

Ja se miksi syksyllä sataa niin paljon...

Siilit vaipuvat talveksi horrokseen,

joten kesän ja syksyn aikana on kerättävä talven ravinteet varastoon.

Ja tästä syystä sataa syksyllä paljon,

jotta siileille on tarjolla matosia syötäväksi.

Siilinilma sanon minä! :)

Kesäillan hämärissä...

Hiippailimme koirien kanssa iltapissalle pihaan.

Linnut visertelivät puissa illan viimeisiä laulujaan. 

Koirat haistelevat tutun nurmikon, kukkien ja aitapensaan tuoksuja.

Vanha rouva Mandi vipottaa iloissaan häntäänsä tuoksuille.

Kiertää vähän vielä kukkapensasta, haistelee ja vipottaa.

Hyvällä tuulella vanha rouva, ilmeisen iloissaan näyttelypäivän jälkeen. 

Vipottaa vipottaa tohkeissaa...

Hmmm....

Mitäköhän vanhalla lie päässään vinksahtanut että nyt noin hauskaa on kukkasista...

Noh jatkaa mennä haisteluaan... 

Lieni vain onnellinen elämästään. :)

Mutta ei...

Taas se hippaili kukkapenkkiin,

ja vipottaa häntäänsä kukkien keskellä...

Hmmmmm...

On se jokin minttu mutta eihän nyt koiriin, kissathan siitä kissanmintusta ei koirat...

Ei mitä ihmettä...

Mitä siellä on...

Hiippailen lähemmäs kurkistamaan mikä siinä kukkapenkissä noin kiehtoo...

ja siellähän se tuhisee kippuralla!!

Siili!! :)

Aivan hullaannuuksiin on koiravanhuksen saanut 

joka kiertää ja pyörtää uteliaana ympäri kummallista piikkipalloa.

Koittaa sen selkää nenällään ja toteaa että ei kannata koskea.

Pahat eivät ole vanhuksen aikeet vierasta kohtaan. 

Vain ystävällisen uteliaat. :)

Nuorempi koira ei hömelöydessää pientä vierailijaa edes havaitse. 

Pyörii, haistelee ja ihmettelee että mitä ihmettä tössötetään.

Noh itse kyllä taas laittanut pääponnaritkin uuteen uskoon joten mitään näekään kyllä. :D

Hätistän koiria pissalle ja sisään pois pelottelemasta pientä vierailijaa.

Vanha rouva ei millään malttaisi uutta ystäväänsä jättää,

 mutta kiltisti askel kerrallaan aina takaisin päin katsomaan kääntyen kuitenkin poistuu.

Saatuani koirat sisään hoksaan että no kuvia!!

Kameraa en taaskaan siihen hätään käteeni löytänyt

joten puhelimen kamera saa kelvata.

(parempi heikompi laatuinenkin otettu kuva kuin ottamatta jätetty!) 

Pieni vieras oli kameraa hakiessani jo ehtinyt siirtyä kukkapenkistä pois,

mutta löytyi vieressä olevan aitapensaan alta suojasta, joten kuvat pienestä sain.

Laatu ei päätä tosiaan huimaa hämärässä ja pensaansuojissa olijasta kun otettu.

Mutta kyllä niistä kaverin tunnistaa. :)

Mutta ilolla seuraan saammeko tästä tuhisijasta vakituisen vieraan ja ystävän. :) 

Pieni punarinta kun vierailee terassillamme lähes päivittäin, ilmasta riippuen. :)

Lupaan päivittää tilanne tietoja ja kuvia jos ystävämme uudelleen vielä tulee. :)

Eräänä kauniina päivänä Pieni Punarinta

Kaunis aurinkoinen päivä...

pojat leikkivät pihalle passitettuina neidin päiväunien ajaksi...

Päätän neidin nukahdettua mennä tarkastamaan mitä sankarit puuhaavat...

Ihmetys oli kumma kun havaitsin herrojen M ja K puuhastelevan leikkimökissä.

Ihan joka päiväinen näky kun ei ole että 8 ja 9 vuotiaat pojat leikkivät keskenään leikkimökissä.

Noh hetken tarkkailtuani havaitsin että ei nyt ollakaan leikkimässä

vaan menossa on jotain aivan muuta.

Kolinaa hämmästystä ja lisää kolinaa...

kommentti: "kyllä se pystyy lentämään"...

ja lisää kolinaa...

Samassa hetkessä avaan suuni ja tiedustelen: "Mitä ihmettä tapahtuu ja mitä siellä oikein on?"

"Täällä on punatulkku!"

"Mitä ihmettä!! Älkää nyt herran jestas noin mekastako ja riehuko! Sattuu pientä pian!!"

Ja kiireen vilkkaan katsomaan...

No siellä se kyyhöttää...

leikkimökin nurkassa raukka parka aivan pöllämystyneenä.

Lentänyt rikkoutuneesta ikkunasta sisään (tällä hetkellä siis vain aukko seinässä)

ja yrittänyt ulos toisesta jossa epäonnekseen on lasi ja parka kovan tällin päähänsä saanut.

Paasaan pojille linnun varomisesta ja siitä että pientä noin saa kiusata ja säikyttää lisää.

Toinen kun muutenkin jo aivan pulassa ja satuttanut itsensä.
Punatulkku se ei punasävyisestä rintamuksesta huolimatta ollut,
vaan kaunis Punarinta.

Kerään pienen varovaisesti käsiini ja kannan ulos aurinkoon.

Istun terassin portaille ja jatkan keskustelua lasten kanssa.

Selvitän niille pienen linnun elämää ja sitä miltä linnusta tuntuu ja miten tilanteessa pitää toimia.

Linnun kyyhöttäessä kädelläni nokka auki varuillaan ja pöllämystyneenä.

Rauhassa jatkamme jutustelua linnun kyyhötellessä.

Hetki hetkeltä se rauhoittuu.

Sulkee tovin perästä jo nokkansa ja jopa silmiään toviksi.

Ei hätkähdä vaikka peukaloni osuu siipeen ja varovasti silitän sillä jopa pientä,

joka aivan rauhassa jatkaa lepäämistään.

Kuluu hyvä tovi ja lintu pieni alkaa heräilemään.

Kääntelee ja kallistelee päätään...

mittailee minua ja selvästi tuumailee...

koittaa jalkojaan ja liikuttelee siipiään...

päättää kuitenkin vielä hetken lepäillä...

Vielä 5-10 minuuttia.

Ja taas kallistellaan, mittaillaan ja tuumaillaan...

tepastellaan ja lehytellään... 

kaikki tuntuisi toimivan, niin jalat kuin siivetkin.

Ja sitten on aika lähteä...

Hyppy kämmeneltä maahan...

aivan viereen.

Hetken tepastelu ja pyräys saman verran kauemmas.

Tepastelua, käännös ympäri...

ja pyräys takaisin aivan viereeni.

Päätä kallistellen minua katselee, nyökyttelee ja tepastelee...

Sitten pyrähtelee vielä muutaman kerran terassilla ja sen jälkeen poistuu tovin matkan päähän pihaan.

Josta kuitenkin palaa vielä takaisin ja vetäytyy terassin kukkapensaan alle vielä keräämään voimiaan.

Tai tiedä vaikka lienisi siellä pienellä pesäkin. :)

Koin saaneeni hyväksynnän teolleni ja kiitoksen siitä.

Kiire ei pienellä ollut pois, eikä pelännyt.

Palasi vielä poistuttuaan uudelleen takaisin luokseni. :)

Ja mikä lumoavinta...

illalla havaitsimme tutun pyrähtelijän palanneen terassin kaiteelle kurkkimaan...

Sainkohan pienen ystävän. :)

Tai tiedä vaikka ajan kuluessa useammankin. :D

(Pahoittelen kuvien heikkoa laatua. 
Kännykän kameralla napsittuja koska siinä tilanteessa muuta ei sattunut hollilla olemaan.
Eikä sattuneesta syystä voinut hakeakaan. :)

Uusi viikko...

Niin se lähtee käyntiin taas kerran.
Aamulla ei olisi jaksanut herätä...
Mutta väistämättä pakkohan se oli.
Ja koska viikko tulee olemaan työntäyteinen
ja kaksi päivää menee koulunpenkkiä kuluttaessa
päätin heti aamusta ennen töihin lähtöä purkaa
pyykkivuorta joka on ryöstäytynyt valloileen vaikka sitä sitkeästi olen puhtaaksi pyörittänyt.

Henkisesti kurja viikko...
Töissä välivuoroa koko viikko ja vielä koulupäivät helsingissä.
Kurja koska aika lasten kanssa jää vähiin.
Onneksi edes viikonloppu on vapaa.
Sen sitten pyhitänkin kodille, lapsille ja koirille.

Seuraava biisi kolahti aamun tunnelmaan...

Valinnan vaikeutta...

Päätin pitää projekti ja pyykkipäivän...

mutta...

Sitten se iski...

Mikä projekti?!?

Ongelma ei ole se etteikö olisi projekteja vaan minkä niistä toteuttaisi...

Vessa tuulikaappi projekti jo tuli tehtyä...
jonka lopputulos...

(kuvan laatu ei päätä huimaa kännykän kameralla kun napsaistu ja pienessä tilassa otettu niin valitettavan vähän näkyy)

Noh nyt on vaihtoehdot karsittu ja pitäisi valita kahdesta...

Makuuhuone vai keittiö?

Makuuhuoneessa pitäisi maalata seinät, uusia järjestys ja koota neiti M:lle uusi sänky.

Ja samaan syssyyn seuloa neidin vaatteista pieniä pois ja vietäväksi seuraavalle käyttäjälle.

Ongelmana tässä projektissa on värit jotka pitäisi valita ja värilastujen vaje...

olisi yksi joka istuisi lattiavärin kautta mutta se on kovin vihreä... 

ja jotekaan nyt en tuota vihreää makuuhuoneeseeni haluaisi.

Lisäksi en tiedä miten vanha takorauta/akaazia puu istuisi siihen värimaailmaan.

Se kun kaikessa komeudessaan on aika hallitseva, joten sitä ei voi värimaailman istuvuudessa sivuuttaa.

Lisäksi tytön valkoinen rautasänky pitäisi soveltaa samaan tilaan... 

mietityttää... mutta noh... 

täytyy soveltaa :)

Keittiössä pitäisi maalata kaapistot ja vaihtaa niihin kahvat.

Koska vaikka siellä onkin yksi suuri ikkuna niin johtuen ikkunan sijainnista (yläterassin katteen alla) se on nykyisessä värissään aika pimeä. 

Värien raskautta lisäävät siellä myös mustat kivijäljitelmä työtasot.

Niitä en halua kyllä edes halua vaihtaa ne ovat ihanat! :) 

Paitsi sitten joskus tulevaisuudessa ehkä lottovoiton saaneena oikeisiin kivitasoihin tai öljyttyy puuhun.

Silloin kyllä menisi koko keittiö remonttiin mutta siis koska vielä ei ole onnistanut lotossa

tyydyn ehostamaan maalilla. :)

Eli valkoista väriä olisi keittiönkaapeille luvassa. 

Vielä kyllä miettinyt että pitäisikö alakaapistot maalata valkoisella vai ottaa niihin ihan väri...

Ja täytyy muistaa ottaa tällä kertaa kuviakin projektista.

Että sellaista valinnan vaikeutta.

Ja samaan aikaan ulkoa kantautuu vastaleikatun nurmikon tuoksua... 

hörppään hyvän tuulisena viimeisiä siemauksia kahvikupista...

ja havaitsen kupinpohjalla sakkaantunutta maitokahvia....

YÖK.... 

ja samontein on kahvi suustani takaisin kupissa!

Jo totesinkin että on vähän kitkerää kahvia...

no ei tainnut olla kahvissa vika vaan...

No valinta osui lopulta keittiöön ja makuuhuoneseen värilastu malleja odottamaan vuoroaan.

Eli kohti kauppaa!

Noh ensimmäisenä kaupasta kärryyn eksyi kuitenkin alennuskorista...

Tapettia!

Poikien huoneiden päätyseiniä varten.

Ja väreinä on...

Limen vihreää ja...

PINKKIÄ!!!

Ja mikä hauskinta molemmat olisivat ihan väkisin sitä pinkkiä halunneet. :D

Sen verran nyt käytin neuvottelu oikeuttani äitinä että toiseen kuitenkin otettiin vihreä.

Ihana tapetti jossa yksivärinen pohja jossa kapeita pystyraitoja yhdellä kohtaa 

ja niiden päällä tasaisin välein ihana vanhanaikaine tapetti ornamentti.

Eli klassista vanhaa yhdistettynä pirteään uuteen väriin. 

Ja jotenkin nuo värit ovat kyllä niin nenä päähän meidän pojille. 

En osaisi kuvitella kolleja neutraalin harmoonein värein sisustettuihin huoneisiin.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun riittää. :D

Huoneen kun pitää kuitenkin olla asujansa näköinen. 

(Sanoo tämä joka aikanaan maalasi vaaleanpunaisen huoneensa seinät täyteen mustia kissoja!

Ja kiitos äidilleni että sain niin tehdä. )

Noh maaliosastolta mukaan kalustemaali ja muut tarvittavat,

kassalta suklaata ja pihamyymälästä vielä neiti M:n hiekkalaatikkoon hiekkaa.

Noh ensimmäisenä kotiin päästyä hiekkalaatikko paikoilleen ja hiekkat sinne. 

Ja voi sitä riemua! :D

Juosten haki neiti M lapiot ja autot 

(ämpäreitä ja kakkumuotteja ei etsinnästä huolimatta mistään löytynyt vaikka niitä pitäisi olla).

Minä aloitin keittiön raivauksen ja koska kameraa ei löytynyt foto edes puhelimella alkutilanteesta.

(minä neropatti en sillä sitten älynnyt neidistä hiekkalaatikolla napata kuvaa)

Noh nyt on päivä pulkassa ja keittiössä "hyvä" kaaos.

Kaksi ovea jo pohjamaalissa ja siitä on hyvä jatkaa. :)

Joskaan ei ehkä nerokkain ajatus aloittaa kun sunnuntaina

kun todennäköisesti seuraavan kerran ehtii jatkamaan vasta ensi viikonloppuna...

Mutta ei anneta sen häiritä!

Elämä meillä on muutenkin aina vähän boheemia. XD

(niin ja mitä tapahtui sille pyykin pesulle...
noh sitä täällä päivitystä kirjoittaessa valvon ja odotan...
ei ihan taiteen sääntöjen mukaan mennyt sekään...
mutta on sitäkin nyt pestynä taas vaikka vähän myöhäksi menikin) 

Ja Gösta oli vaan niin viisas mies...

Leevi And The Leavings - Ihanasti sanottu

Mitä saanut mä oon
kun on riidelty rattoisasti taas aamuun asti
Ja kun tunnelma on
kun ois kaatunut katkerasti arvokas lasti

Niin mitä tehdä mä voin
kun taas on revitty auki haavat ja vuotaa ne saavat
Ja mitä tehdä sä voit
kun ei oo kunnolla keskusteltu vaan kiemurreltu

Elämä on pitkä puutelista
Se silloin tällöin täyttyy suudelmista
Elämä on elämää varten annettu
ja se on ihanasti sanottu

Tuskin itsekään uskon
jos vain valheita sulle lauon ja päätäni auon
Sä keneen luottanut oot
kun oon kateissa ollut kerran viikon verran

Elämä on pitkä puutelista..

(ihanasti sanottu) X 4

Mitä saanut mä oon
kun on riidelty rattoisasti taas aamuun asti
Ja kun tunnelma on
kun ois kaatunut katkerasti arvokas lasti

Elämä on pitkä puutelista...
X 2

(ihanasti sanottu) X 8